keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Talviunelias

Hups, melkei koko maaliskuu hurahti ilman postauksia blogiin! Olen ahkeroinut koko kuukauden lankojen parissa mutta tuloksia saa esitellä vasta ensi syksynä, ah neulesuunnittelun ihanuutta :D

Täällä syvässä idässä on edelleen lunta yli 100 cm, joten villasukkasää jatkunee helposti vielä ainakin kuukauden. Varma lähestyvän kevään merkki on kuitenkin bongattu, vuoden ensimmäinen Ullaneule! Valoisista muta vielä jäätävistä päivistä selviää lämpimät sukat jalassa...


Unelias

Malli: Unelias / mie ite, Ullaneule 1/18
Lanka: Tukuwool Sock värissä Ujo
Menekki: 99 g
Puikot: 3 mm

Aloitus varresta, helppoa pintaneuletta pienillä palmikonkierroilla, ranskalainen kantapää joustinneuleella, pikkupalmikko kärjessä. Siinäpä se. Molemmat tukuvyyhdit taisivat olla reiluja painoltaan, lankaa jäi nimittäin vielä ihan kunnon keräset vaikka valmiit sukat painavat lähes 100 grammaa.


Sukkatuku on edelleen yhtä ihanainen lanka kuin ennenkin. Mie saan jostain syystä enemmän iloa näiden lampaisempien lankojen neulomisesta, kuin vaikkapa käsinvärjätyistä merinosilkkikashmireista. Älkää ymmärtäkö väärin, kyllä mie niistäkin tykkään ja lujaa, mutta kai tämä "alkulanka" viehättää jotain sisäistä ekohörhöäni enemmän.



Suunnittelijalle langat tarjosi

http://www.titityy.fi/

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Sano se pistoin ensi kesänä

Taitoliiton vuoden 2018 käsityötekniikka on kirjonta, tuo hieman unohduksiin jäänyt monikäyttöinen työtapa. Käsityövuosi onkin lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin, sosiaalinen media tuntuu pursuilevan esimerkiksi toinen toistaan kauniimpia kirjottuja nappeja (pakko saada)! Mie olen askaroinut hieman nappeja suuremman kirjonnan parissa...

Ensi kesänä myös Jyväskylän neulefestareilla pääsee pistelemään kuvioita neulalla kankaalle. Jos olette seuranneet allekirjoittaneet Instagramia (näkyy myös tuossa oikealla blogin sivupalkissa), olette väkisinkin huomanneet, että mie pääsen heittämään kesäkeikan festareilla: ohjaan Taitolehden kanssa yhteistyössä järjestettävällä ristipistokurssilla hieman perinteistä poikkeavien huoneentaulujen kirjontaa.


Sano se Pistoin -kurssi järjestetään Käsityön museon työpajassa torstaina 5.7. klo 14-17 ja se sopii kaikille pistelijöille märkäkorvista konkareihin. Mallin saa suunnitellaa kurssilla itse, joten jokainen voi kirjailla kotiinsa juuri sopivan (provosoivan) huoneentaulun ;)

Neulefestarien kurssitarjonta, aikataulu ja opettajakunta (melko vaikuttava sellainen, huh mihin seuraan olenkaan päässyt!) on nähtävissä festarien nettisivuilla, ja lipunmyynti alkaa ihan pian: maanantaina 5.3.

Aikomukseni on viettää koko viikonloppu Jyväskylässä, nyt pitäisi vaan päättää mille kurssille itse varaisin paikan! Veera Välimäen kursseilla en ole vielä ollut, ja Melanie Bergiä kiinnostaisi myös lähteä kuuntelemaan. Johanna Ärjen eli Neulistin kokosarjoituskurssi olisi superhyödyllinen, mutta mie ja Excel ei tulla toimeen, joten voi olla että olis miulle vähän tuskainen kurssi :D



Jatkaakseni vielä kirjonta-aiheessa, vuoden ensimmäisessa Taitolehdessä (siinä samassa jonka sivuilta löytyi miun tukusukkaohje) julkaistiin ensimmäinen osa koko vuoden jatkuvasta yhteiskirjontaprojektista, Tiia Erosen suunnittelemasta Salainen Puutarha -tyynystä. Miusta idea yhteiskirjonnasta oli mainio, varsinkin kun projekti kestäisi koko vuoden: kerrankin tarpeeksi aikaa saada osiot valmiiksi, kelkasta putoamisen mahdollisuus on häviävän pieni (toisin kuin yhden kalevalapeiton kohdalla, kröhöm)! 

Löysin pohjattomasta kangaslaatikosta kaunista punaviolettia pellavakangasta ja sain äidiltäni ja mummoltani kasan kirjontalankoja. Voitteko kuvitella, että vielä pari viikkoa sitten tästä villiintyneiden villalankojen kansoittamasta talosta ei löytynyt ainoatakaan kerää helmilankaa tai yhtään tokkaa muliinilankaa? No nyt on sekin puute korjattu.....



Tässä miun aurinko (vai auringonkukka?) alulla. Salainen Puutarha -ohjeet löytyvät myös Taitolehden netistä, innostaako yhteiskirjonta?

maanantai 5. helmikuuta 2018

Unelmien murattihuivi

Neulesuunnittelussa oma lähestymistapani on lähteä liikkeelle muodosta tai pintaneuleesta, jonka haluan istuttaa tuotteeseen, tässä tapauksessa neuleasusteeseen. Toisinaan suunnittelu lähtee liikkeelle puhtaasti materiaalista, kuten edellisen postauksen Tukusukissa: lanka itsessään tuottaa mielessäni tuotteelle muodon ja pinnan, tätä tapahtuu kuitenkin harvemmin.  

Sain syksyllä ilahduttavan pyynnön Unelmien käsityöt -lehden toimituksesta suunnitella vuoden 2018 ensimmäiseen numeroon jokin asuste, ja antaa samalla pieni haastattelu "Bloggarin kotona" -juttusarjaan. Sain melko vapaat kädet suunnittelussa, ohjeen piti kuitenkin olla mahdollisimman simppeli siten, että kaavioita tai tekniikkakuvia siihen ei saisi sisältyä.


Mikä mainio haaste! Hieman päänraapimista idean syntyminen ensin vaati, olinhan viime aikoina kirjoittanut lähinnä palmikkoisia ohjeita, jotka järjestään vaativat kaavioita auetakseen neulojalle. En kuitenkaan halunnut mennä siitä mistä aita on matalin, kirjoittaa peruspertsaohjetta ihan vaan lehden täytteeksi. Luonnosvihkojani kaivelemalla löytyi vanha idea joustinneulereunaisesta huivista, ja siitä se ajatus sitten lähti...



Muratti

Malli: Muratti-huivi / mie ite, Unelmien käsityöt 1/2018
Lanka: Schoppel Wolle Edition 3.0 (100 % merinoa) värissä Waschtag
Menekki: 130 g
Puikot: Knit Pro 4,5 mm


Malliltaan Muratti on tuollainen "jatkettu" kolmio, ja se aloitetaan poikkeuksellisesti ulkoreunasta luomalla noin kolmesataatuhatta silmukkaa. Aaltoilevan joustinneulereunuksen jälkeen silmukoita kavennetaan urakalla, ja keskiosa tikutellaan ah-niin-ihanaa kierrettyä joustinta kavennelleen kohti päätepistettä huivin keskellä. Helppoa ja hauskaa, ehkä.


Edition 3.0 on Lankamaailmasta tähän tarkoitukseen saamani pehmoistakin pehmoisempi täysmerinolanka. Yhdessä 50 gramman keräpalleroisessa on lankaa 150 metriä, eli ihan ohuesta huivilangasta ei ole kyse. Paksuilla puikoilla Edition 3.0 taipuu kauniisti laskeutuvaksi ja lämpöiseksi huiviksi, siipiväli ohjeen mukaan neulotussa huivissa on noin 130 cm ja korkeus keskeltä 50 cm. Kulutin kaikki kolme kerääni lähes loppuun mutta valmis huivi painoi kuitenkin vain 130 grammaa, eli joko kerät olivat hieman alipainoisia, tai sitten hukkasin jonnekin keränvaihdon yhteydessä välistä poistamiani värijuoksuja. (Jälkimmäinen vaihtoehto on huomattavasti todennäköisempi...)

Neuleohjeen lisäksi lehdessä on yhden aukeaman kokoinen haastattelu, joka sisältää paljon kuvia ja vähän tekstiäkin. Kuviin pääsivät murattihuivin lisäksi ainakin neulomani Hiplee-paita, Satakieli-huivi, Vammus-paita ja Pop Blanket. 

Unelmien käsityöt on tervetullut lisä kotimaan käsityölehtiskeneen, raikas ja rento. Ohjeita löytyy laidasta laitaan, toki tekstiilipainotteisesti. Eikä ole hinnalla pilattu, suosittelen!

torstai 25. tammikuuta 2018

Loputtoman talven sukat


Vuoden ensimmäinen TAITO-lehti putosi eilen postilaatikkoon, ja sen sivuilta löytyy miun tuorein palmikkosukkaohje, jei!


Vast Winter

Malli: Loputtoman Talven sukat / mie ite, TAITO 1/2018
Lanka: Tukuwool sock (80 % suomenlampaan villaa, 20 & nylonia) värissä Aava
Menekki: 71 g kokoon 39 (ohjeen S/M-koon silmukkamäärällä)
Puikot: 2,75 mm Knit Pro pyörö

Loppukesästä mieltäni alkoi kutkutella pikkuiset palmikot yhdistettynä rouheaan, ohueen villalankaan. Ihana Tiina Titityystä lähetti miulle sukka-Tukua, ja pääsin heiluttelemaan puikkoja ja sotkemaan ohjeluonnosvihkoani! Loputtoman talven sukat ovat ensimmäinen tuossa vimmassa syntynyt sukkapari, juuri parahultaiset jalanlämmittäjän tammikuun pakkasiin.


Ohje on kirjoitettu pyöröpuikolla neulottavaksi, mutta toki sukat voi sukkapuikoillakin tikutella, itse asiassa näin taisikin toinen testineulojistani tehdä. Sukat aloitetaan kärjestä, ja ne ovatkin lähes kokonaan palmikkopinnan peittämät: keskuspalmikko kulkee varpaista varteen asti sukan päällä, ja takapuolella se alkaa kantapään jälkeen. Sivulla leveät spiraalipalmikot ovat toistensa peilikuvat.


Suuritöiset nämä sukat eivät kuitenkaan ainakaan miun mittapuulla ole, koska kapeat palmikot on helppo pyöritellä kohdilleen ilman apupuikkoja. Lehdestä löytyykin sukkaohjeen yhteydessä tekemäni kuvallinen tekniikkaopastus aiheesta.


Ohjeessa on kaksi kokoa, omat testisukkani on neulottu sillä pienemmällä. Isompi koko sopinee leveäräpyläisille naisihmisille, ja kapeajalkaisille miehille. Ystäväni Niina testineuloi sen suuremman koon kauniin oranssista sukkatukusta, Revosta (klik).


Tukuwoolin sukkalanka tuntuu jakavan mielipiteitä, mie olen siihen varauksettoman rakastunut! Mitkä värit, mikä tuntu!

Seuraavia sukutukkia tukusukkia ei tarvitse kauaa odotella...

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Sadonkorjuulla tammikuussa

Vuosi sitten lapsi valitsi itselleen takkilangat Dropsin alpakka-alesta, ja JO NYT on takki valmis. Pitkähköt toimitusajat tässä neulomossa...



Sadonkorjuutakki

Malli: Harvest cardigan / Tin Can Knits
Lanka: Drops Nepal (65 % villaa 35 % alpakkaa) lämpimän oranssina
 + luonnonvalkoista raidoiksi
Menekki: 452 g kokoon 8-10 vuotta
Puikot: 5 mm Knit Pro

Tämä olikin sitten loppujen lopuksi käsityöhistoriani nopein neuletakki, alle viikossa valmista. Varsinainen pikaneule, pointsit erittäin hyvin kirjoitetulle ja johdonmukaiselle ohjeelle!

Harvest Cardigan on ilmaisohje, josta löytyy kokoja kirjaimellisesti vauvasta vaariin. Liljalle valitsin lasten suurimman koon, ja neuloin vielä sekä vartalo-osaan että hihoihin lisää pituuta. Taisin kerrankin onnistua tekemään neuleen, jossa on kasvunvaraa! Yleensä arvioin lapseni pienemmiksi kuin he ovat (vaikka mukamas olen mitannutkin), ja teen liian sopivia vaatteita, jotka jäävät pieneksi kahden viikon päästä valmistumisestaan.


Kahdeksan kerää oranssia Nepalia olisi luullut riittävän yhdeksänvuotiaan lapsen takkiin, mutta kohti helmaa tikuttaessani huomasin, että lyhyeksi jää. Miten miusta tuntuu, että joka toisesta aloittamastani projektista loppuu lanka kesken...

Valkoista Nepalia hommasin viime vuonna omaan takkiprojektiin, ja vastahakoisesti uhrasin nyt reunusten raidoitukseen niistä yhden kerän. Onneksi uhrasin, tuli nimittäin just eikä melkein sopivan mittainen vaate!


Muhkeat puunapit (saarnia?) on hankittu Joensuun Taikasormet -kässämessuilta ehkä kolme tai neljä vuotta sitten. Loppukäyttäjän mukaan olisi vielä tarvittu neljäs nappi, mutta miun silmään näyttää just hyvältä näin parittomalla nappimäärällä.


Muhkea takki lämmittää kivasti niskaa, ja takki aloitettiinkin neulomalla niskakappale, poimimalla sen sivusta silmukat ja jatkamalla raglanlisäyksin. Helppoa ja hauskaa! Tämän voisi neuloa pienemmälle tyttärellekin. Ja tarkemmin ajatellen miekin taidan haluta oman!


maanantai 15. tammikuuta 2018

Ujomekko

Tämä on jo kolmas vuosi peräkkäin, kun vuoden ensimmäinen valmistunut neule on hieman suuritöisempi. Perinne on kuin itsestään syntynyt kaiketi siksi, että aloitan aina syksyllä jonkun suuren neuleen, jota en syystä tai toisesta kykene saattamaan valmiiksi vuodenvaihteeseen mennessä... Viime vuoden ensimmäinen valmistunut neule oli Downtown block, ja toissavuoden Bridget Hoodie.



Ujomekko

Lanka: Louhittaren Luola Kytöläinen II (100 % suomalainen villa) väri munakoiso
Menekki: 230 g sovellettuun L -kokoon
Puikot: 3,5 mm Knit Pro Zing

Täsmäostin langat Ujoon Jyväskylän neulefestareilta viime kesänä nähtyäni Tuulian oman, juuri valmistuneen version samasta mekosta Louhittaren luolan kojulla. Ohjeen lankana on Tukuwool, joka olisi ollut tätä valitsemaani Kytöläinen II -lankaa paksumpi. Olen kuitenkin valintaani erittäin tyytyväinen, mekko on unelmankevyt! Ja Tukuwoolin tapaan suomenlammasta tämäkin. Kolmatta vyyhtiä meni vain hitusen, sillä on neulottu taskupussit ja hihojen resorit, reiluja vyyhtejä siis.



Tämä mekkoraukka oli lojunut keskeneräisenä jo heinäkuusta saakka. Neuloin sitä kyllä vähän joka välissä pitkin kesää ja syksyä, mutta näin ohuesta langasta (100 g = 500 m) ei mekko hetkessä valmistu. En olekaan ennen neulonut yhtään näin ohutta vaatetta itselleni, rasti seinään! Ujo on myös ensimmäinen metallisilla puikoilla neulomani vaate sitten yläasteen (jolloin en tiennyt puupuikkojen olemassaolosta tuon taivaallista), voitteko uskoa?

Ujo neulotaan pääntieltä kohti helmaa (kuinkas muutenkaan), kaarroketta muotoillaan sekä sädemäisin että raglanmaisin (hieno sana) kavennuksin. Hihasilmukat jätetään odottamaan, posotetaan ensin vähän selkäjoustinta ja sitten helmaan asti sileää, jossa taas jatkettiin väljää joustinta taskuineen. Kaarrokkeen jälkeen tämä olikin paras telkkarineule ikinä, tai olisi ollut jos olisin valinnut hieman vaaleamman langansävyn. Nyt neulominen vaati valonheittimen olohuoneen nurkkaan, joka hieman saattoi häiritä leffanautintoja.



Tällä kertaa onnistuin pidättelemään itseäni, ja aloitin oman sävellyksen vasta kaarrokkeen jälkeen. Alkuperäinen malli on huomattavasti A-linjaisempi. Mie tein omasta versiostani tyköistuvamman, koska pelkäsin näillä muodoilla selkäpuolelle mahdollisesti muodostuvaa pussia, selän joustimesta huolimatta. Helman halkiot jätin pois, eli neuloin helmaresorin suljettuna. Näin jälkeenpäin ajatellen, ehkä miun vielä jonain päivänä täytyy uskaltautua neulomaan ihan oikeasti jotain A-linjaista...

Tuo 5 oikein 1 nurin -joustin, jota löytyy selän lisäksi pääntieltä, hihansuista ja helmasta on kyllä miun makuun hieman liian löperöä. Olisi siis pitänyt mennä intuitiolla ja aloittaa se ohjeen muokkaaminen heti pääntiellä,  3 o 1 n -joustin olisi ollut vähän ryhdikkäämpi. Tosin tykkään mekosta kyllä näinkin :)

Paitsi että helma täytyy kastella ja pingottaa uudestaan, sinne on jäänyt neuloista pykäliä...



Tammikuu ei ole parasta aikaa kuvata ohuita neulemekkoja ulkosalla, heti alkaa nenä ja korvannipukat häijysti punoittaa, ja ilmeestä kuvastuu viiman purevuus... Mahdollinen nuiva ilmeeni ei siis johdu mekosta joka on ihana, vaan säästä joka on jäätävä. 

Kuvauspaikka kuitenkin valikoitui tarkoituksella varsin merkitykselliseksi, täällä nimittäin järjestetään tämän kevään kohokohta, Kierot Puikot 2018 -neuleretriitti! Tervetuloa retriittiryhmäämme Ravelryyn lukemaan lisää aiheesta!