maanantai 5. helmikuuta 2018

Unelmien murattihuivi

Neulesuunnittelussa oma lähestymistapani on lähteä liikkeelle muodosta tai pintaneuleesta, jonka haluan istuttaa tuotteeseen, tässä tapauksessa neuleasusteeseen. Toisinaan suunnittelu lähtee liikkeelle puhtaasti materiaalista, kuten edellisen postauksen Tukusukissa: lanka itsessään tuottaa mielessäni tuotteelle muodon ja pinnan, tätä tapahtuu kuitenkin harvemmin.  

Sain syksyllä ilahduttavan pyynnön Unelmien käsityöt -lehden toimituksesta suunnitella vuoden 2018 ensimmäiseen numeroon jokin asuste, ja antaa samalla pieni haastattelu "Bloggarin kotona" -juttusarjaan. Sain melko vapaat kädet suunnittelussa, ohjeen piti kuitenkin olla mahdollisimman simppeli siten, että kaavioita tai tekniikkakuvia siihen ei saisi sisältyä.


Mikä mainio haaste! Hieman päänraapimista idean syntyminen ensin vaati, olinhan viime aikoina kirjoittanut lähinnä palmikkoisia ohjeita, jotka järjestään vaativat kaavioita auetakseen neulojalle. En kuitenkaan halunnut mennä siitä mistä aita on matalin, kirjoittaa peruspertsaohjetta ihan vaan lehden täytteeksi. Luonnosvihkojani kaivelemalla löytyi vanha idea joustinneulereunaisesta huivista, ja siitä se ajatus sitten lähti...



Muratti

Malli: Muratti-huivi / mie ite, Unelmien käsityöt 1/2018
Lanka: Schoppel Wolle Edition 3.0 (100 % merinoa) värissä Waschtag
Menekki: 130 g
Puikot: Knit Pro 4,5 mm


Malliltaan Muratti on tuollainen "jatkettu" kolmio, ja se aloitetaan poikkeuksellisesti ulkoreunasta luomalla noin kolmesataatuhatta silmukkaa. Aaltoilevan joustinneulereunuksen jälkeen silmukoita kavennetaan urakalla, ja keskiosa tikutellaan ah-niin-ihanaa kierrettyä joustinta kavennelleen kohti päätepistettä huivin keskellä. Helppoa ja hauskaa, ehkä.


Edition 3.0 on Lankamaailmasta tähän tarkoitukseen saamani pehmoistakin pehmoisempi täysmerinolanka. Yhdessä 50 gramman keräpalleroisessa on lankaa 150 metriä, eli ihan ohuesta huivilangasta ei ole kyse. Paksuilla puikoilla Edition 3.0 taipuu kauniisti laskeutuvaksi ja lämpöiseksi huiviksi, siipiväli ohjeen mukaan neulotussa huivissa on noin 130 cm ja korkeus keskeltä 50 cm. Kulutin kaikki kolme kerääni lähes loppuun mutta valmis huivi painoi kuitenkin vain 130 grammaa, eli joko kerät olivat hieman alipainoisia, tai sitten hukkasin jonnekin keränvaihdon yhteydessä välistä poistamiani värijuoksuja. (Jälkimmäinen vaihtoehto on huomattavasti todennäköisempi...)

Neuleohjeen lisäksi lehdessä on yhden aukeaman kokoinen haastattelu, joka sisältää paljon kuvia ja vähän tekstiäkin. Kuviin pääsivät murattihuivin lisäksi ainakin neulomani Hiplee-paita, Satakieli-huivi, Vammus-paita ja Pop Blanket. 

Unelmien käsityöt on tervetullut lisä kotimaan käsityölehtiskeneen, raikas ja rento. Ohjeita löytyy laidasta laitaan, toki tekstiilipainotteisesti. Eikä ole hinnalla pilattu, suosittelen!

torstai 25. tammikuuta 2018

Loputtoman talven sukat


Vuoden ensimmäinen TAITO-lehti putosi eilen postilaatikkoon, ja sen sivuilta löytyy miun tuorein palmikkosukkaohje, jei!


Vast Winter

Malli: Loputtoman Talven sukat / mie ite, TAITO 1/2018
Lanka: Tukuwool sock (80 % suomenlampaan villaa, 20 & nylonia) värissä Aava
Menekki: 71 g kokoon 39 (ohjeen S/M-koon silmukkamäärällä)
Puikot: 2,75 mm Knit Pro pyörö

Loppukesästä mieltäni alkoi kutkutella pikkuiset palmikot yhdistettynä rouheaan, ohueen villalankaan. Ihana Tiina Titityystä lähetti miulle sukka-Tukua, ja pääsin heiluttelemaan puikkoja ja sotkemaan ohjeluonnosvihkoani! Loputtoman talven sukat ovat ensimmäinen tuossa vimmassa syntynyt sukkapari, juuri parahultaiset jalanlämmittäjän tammikuun pakkasiin.


Ohje on kirjoitettu pyöröpuikolla neulottavaksi, mutta toki sukat voi sukkapuikoillakin tikutella, itse asiassa näin taisikin toinen testineulojistani tehdä. Sukat aloitetaan kärjestä, ja ne ovatkin lähes kokonaan palmikkopinnan peittämät: keskuspalmikko kulkee varpaista varteen asti sukan päällä, ja takapuolella se alkaa kantapään jälkeen. Sivulla leveät spiraalipalmikot ovat toistensa peilikuvat.


Suuritöiset nämä sukat eivät kuitenkaan ainakaan miun mittapuulla ole, koska kapeat palmikot on helppo pyöritellä kohdilleen ilman apupuikkoja. Lehdestä löytyykin sukkaohjeen yhteydessä tekemäni kuvallinen tekniikkaopastus aiheesta.


Ohjeessa on kaksi kokoa, omat testisukkani on neulottu sillä pienemmällä. Isompi koko sopinee leveäräpyläisille naisihmisille, ja kapeajalkaisille miehille. Ystäväni Niina testineuloi sen suuremman koon kauniin oranssista sukkatukusta, Revosta (klik).


Tukuwoolin sukkalanka tuntuu jakavan mielipiteitä, mie olen siihen varauksettoman rakastunut! Mitkä värit, mikä tuntu!

Seuraavia sukutukkia tukusukkia ei tarvitse kauaa odotella...

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Sadonkorjuulla tammikuussa

Vuosi sitten lapsi valitsi itselleen takkilangat Dropsin alpakka-alesta, ja JO NYT on takki valmis. Pitkähköt toimitusajat tässä neulomossa...



Sadonkorjuutakki

Malli: Harvest cardigan / Tin Can Knits
Lanka: Drops Nepal (65 % villaa 35 % alpakkaa) lämpimän oranssina
 + luonnonvalkoista raidoiksi
Menekki: 452 g kokoon 8-10 vuotta
Puikot: 5 mm Knit Pro

Tämä olikin sitten loppujen lopuksi käsityöhistoriani nopein neuletakki, alle viikossa valmista. Varsinainen pikaneule, pointsit erittäin hyvin kirjoitetulle ja johdonmukaiselle ohjeelle!

Harvest Cardigan on ilmaisohje, josta löytyy kokoja kirjaimellisesti vauvasta vaariin. Liljalle valitsin lasten suurimman koon, ja neuloin vielä sekä vartalo-osaan että hihoihin lisää pituuta. Taisin kerrankin onnistua tekemään neuleen, jossa on kasvunvaraa! Yleensä arvioin lapseni pienemmiksi kuin he ovat (vaikka mukamas olen mitannutkin), ja teen liian sopivia vaatteita, jotka jäävät pieneksi kahden viikon päästä valmistumisestaan.


Kahdeksan kerää oranssia Nepalia olisi luullut riittävän yhdeksänvuotiaan lapsen takkiin, mutta kohti helmaa tikuttaessani huomasin, että lyhyeksi jää. Miten miusta tuntuu, että joka toisesta aloittamastani projektista loppuu lanka kesken...

Valkoista Nepalia hommasin viime vuonna omaan takkiprojektiin, ja vastahakoisesti uhrasin nyt reunusten raidoitukseen niistä yhden kerän. Onneksi uhrasin, tuli nimittäin just eikä melkein sopivan mittainen vaate!


Muhkeat puunapit (saarnia?) on hankittu Joensuun Taikasormet -kässämessuilta ehkä kolme tai neljä vuotta sitten. Loppukäyttäjän mukaan olisi vielä tarvittu neljäs nappi, mutta miun silmään näyttää just hyvältä näin parittomalla nappimäärällä.


Muhkea takki lämmittää kivasti niskaa, ja takki aloitettiinkin neulomalla niskakappale, poimimalla sen sivusta silmukat ja jatkamalla raglanlisäyksin. Helppoa ja hauskaa! Tämän voisi neuloa pienemmälle tyttärellekin. Ja tarkemmin ajatellen miekin taidan haluta oman!


maanantai 15. tammikuuta 2018

Ujomekko

Tämä on jo kolmas vuosi peräkkäin, kun vuoden ensimmäinen valmistunut neule on hieman suuritöisempi. Perinne on kuin itsestään syntynyt kaiketi siksi, että aloitan aina syksyllä jonkun suuren neuleen, jota en syystä tai toisesta kykene saattamaan valmiiksi vuodenvaihteeseen mennessä... Viime vuoden ensimmäinen valmistunut neule oli Downtown block, ja toissavuoden Bridget Hoodie.



Ujomekko

Lanka: Louhittaren Luola Kytöläinen II (100 % suomalainen villa) väri munakoiso
Menekki: 230 g sovellettuun L -kokoon
Puikot: 3,5 mm Knit Pro Zing

Täsmäostin langat Ujoon Jyväskylän neulefestareilta viime kesänä nähtyäni Tuulian oman, juuri valmistuneen version samasta mekosta Louhittaren luolan kojulla. Ohjeen lankana on Tukuwool, joka olisi ollut tätä valitsemaani Kytöläinen II -lankaa paksumpi. Olen kuitenkin valintaani erittäin tyytyväinen, mekko on unelmankevyt! Ja Tukuwoolin tapaan suomenlammasta tämäkin. Kolmatta vyyhtiä meni vain hitusen, sillä on neulottu taskupussit ja hihojen resorit, reiluja vyyhtejä siis.



Tämä mekkoraukka oli lojunut keskeneräisenä jo heinäkuusta saakka. Neuloin sitä kyllä vähän joka välissä pitkin kesää ja syksyä, mutta näin ohuesta langasta (100 g = 500 m) ei mekko hetkessä valmistu. En olekaan ennen neulonut yhtään näin ohutta vaatetta itselleni, rasti seinään! Ujo on myös ensimmäinen metallisilla puikoilla neulomani vaate sitten yläasteen (jolloin en tiennyt puupuikkojen olemassaolosta tuon taivaallista), voitteko uskoa?

Ujo neulotaan pääntieltä kohti helmaa (kuinkas muutenkaan), kaarroketta muotoillaan sekä sädemäisin että raglanmaisin (hieno sana) kavennuksin. Hihasilmukat jätetään odottamaan, posotetaan ensin vähän selkäjoustinta ja sitten helmaan asti sileää, jossa taas jatkettiin väljää joustinta taskuineen. Kaarrokkeen jälkeen tämä olikin paras telkkarineule ikinä, tai olisi ollut jos olisin valinnut hieman vaaleamman langansävyn. Nyt neulominen vaati valonheittimen olohuoneen nurkkaan, joka hieman saattoi häiritä leffanautintoja.



Tällä kertaa onnistuin pidättelemään itseäni, ja aloitin oman sävellyksen vasta kaarrokkeen jälkeen. Alkuperäinen malli on huomattavasti A-linjaisempi. Mie tein omasta versiostani tyköistuvamman, koska pelkäsin näillä muodoilla selkäpuolelle mahdollisesti muodostuvaa pussia, selän joustimesta huolimatta. Helman halkiot jätin pois, eli neuloin helmaresorin suljettuna. Näin jälkeenpäin ajatellen, ehkä miun vielä jonain päivänä täytyy uskaltautua neulomaan ihan oikeasti jotain A-linjaista...

Tuo 5 oikein 1 nurin -joustin, jota löytyy selän lisäksi pääntieltä, hihansuista ja helmasta on kyllä miun makuun hieman liian löperöä. Olisi siis pitänyt mennä intuitiolla ja aloittaa se ohjeen muokkaaminen heti pääntiellä,  3 o 1 n -joustin olisi ollut vähän ryhdikkäämpi. Tosin tykkään mekosta kyllä näinkin :)

Paitsi että helma täytyy kastella ja pingottaa uudestaan, sinne on jäänyt neuloista pykäliä...



Tammikuu ei ole parasta aikaa kuvata ohuita neulemekkoja ulkosalla, heti alkaa nenä ja korvannipukat häijysti punoittaa, ja ilmeestä kuvastuu viiman purevuus... Mahdollinen nuiva ilmeeni ei siis johdu mekosta joka on ihana, vaan säästä joka on jäätävä. 

Kuvauspaikka kuitenkin valikoitui tarkoituksella varsin merkitykselliseksi, täällä nimittäin järjestetään tämän kevään kohokohta, Kierot Puikot 2018 -neuleretriitti! Tervetuloa retriittiryhmäämme Ravelryyn lukemaan lisää aiheesta!

maanantai 8. tammikuuta 2018

Vanha vuosi pakettiin

Vuonna 2017 neuloin (tai virkkasin) vapaa-ajalla
6 paria sukkia
2 paria lapasia
2 pipoa
4 aikuisen kokoista takkia/paitaa
2 lapsen kokoista takkia
3 huivia/kauluria
1 laukku
1 tyyny

Yht: 22 työtä, lankaa kulutettu 3844 grammaa.

Viime vuosien vastaavia lukemia (koska tilastot on kivoja!):

v. 2011: Valmiita töitä 86 kpl, langankulutus 7966 g
v. 2012: Valmiita töitä 70 kpl, langankulutus 7780 g
v. 2013: Valmiita töitä 56 kpl, langankulutus 7443 g
v. 2014: Valmiita töitä 41 kpl, langankulutus 4049 g
v. 2015: Valmiita töitä 20 kpl, langankulutus 2700 g
v. 2016: Valmiita töitä 18 kpl, langankulutus 3235 g

Ei vielä olla huippuvuosien kulutustasolla, jolloin puikkojeni ja koukkuni kautta kulki lähes 8 kg lankaa vuodessa. Vuosi sitten laitoin tavoitteeksi kuluttaa vuonna 2017 yli 4 kg lankaa. Tähän ei ihan päästy, mutta lähelle kuitenkin!

Keskeneräisiä töitä löytyy kyllä laatikoista varmaan kolmen kilon verran, niitä pitäisi urakoida valmiiksi. Taidan nyt ottaa tavoitteeksi, että kaikki tänä vuonna aloittamani neuleet myös lopetan (tai puran pois)! Uskaliasta, näinköhän selviän...

Tyytyväinen olen päättyneeseen neulevuoteeni ja varsinkin siihen, että ehdin neuloa itselleni neljä vaatetta!

Tässä vuoden alkupuolella valmistuneita, varsinkin Laneway on ollut kovassa käytössä:



Downtown block          Laneway          Vianne

Pienempiä suosikkeja (okei, Starting Point on kaikkea muuta kuin pieni), kaikkia olen käyttänyt paljon:


Pihlaja          Starting Point


Neulesuunnittelun osalta vuosi oli vilkas, ja sen hedelmiä tulee putoilemaan vielä tässä alkuvuodesta useampikin ;) Tässä muutama julkaistu malli:



Kalakukkojen neuleklubia varten suunnittelemani Syysleimu -kaulurin ohje on nyt Ravelryssa ladattavissa ilmaiseksi. Sydämeni saat -kämmekkäiden ohje sen sijaan on ollut jo helmikuusta asti saatavilla samasta paikasta, mutta niiden esitteleminen täällä blogissa on jostain syystä unohtunut, hupsistaheijjaa. (Saattaa johtua siitä, etten ole vielä neulonut toista kämmekästä edes valmiiksi asti...)

Villaviidakko toivottaa tuotteliasta alkanutta neulevuotta kaikille!

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Joulukuun pitsit

Joulukuussa neuloin puikot sauhuten pitsiä!


Blingyblingbling

Malli: Lotan Bolero kirjasta Klompelompe - Ihania neuleita lapsille (arviointini kirjasta täällä)
Lanka: Gjestal Ciao Trunte (100 % merinovilla) ja
Alize Angora Gold Simli (75 % akryylia, 10 % mohairia, 10 % villaa, 5 % metallia),
molemmat vaaleanharmaan sävyissä
Menekki: 130 grammaa ohjeen suurimpaan kokoon (noin 150 cm)
Puikot: 4 & 5 mm Knit Pro


Ensin bolero tokaluokkalaiselle koulun itsenäisyysjuhlaan. In action -kuvia ei ole, koska jouduin itse töihin koko illaksi enkä päässyt juhlaan, vieläkin vähän harmittaa. Tätä käytettiin suomenlipunsinisen juhlamekon kanssa, ja aika sievä oli kokonaisuus, vaikka itse sanonkin.

Yhdistelmälanka toimi mainiosti, merino pehmensi aavistuksen tikkuisen kimalluslangan käyttöpehmeäksi lapsenkin iholle, ja neulepinta on tosi kaunis! Kasvunvaraa ja joustoa on sen verran, että tällä mennään kaikki mahdolliset talvijuhlat seuraavan kolmen vuoden ajan.


Joululahjaneulomukset pystyy laskemaan yhden käden sormilla: molemmille tyttärille neuloin alpakkaiset unisukat, ja äidilleni mustaa pitsiä:


Musta Maaria

Malli: Maariat / Niina Laitinen
Lanka: Lankavan Lykke (85 % villaa 15 % polyamidia)
Menekki: 96 g kokoon 39
Puikot: 3,75 mm Knit Pro

Äitini käyttää villasukkia vain kotioloissa kylmillä lattioilla. Koska sukkien ei siis ollut tarvis mahtua jalkineeseen, lähdin liikkeelle siitä mistä aita on matalin ja tein pitkästä aikaa paksulankasukat. Pitsiä oli tilattu, joten oman sävellyksen sijaan ajatteli pääseväni helpommalla suunnatessani Niina Laitisen kattavan paksulankasukkaohjevalikoiman (siinäpä vasta yhdyssana) pariin.

Tosin ohjeenmuokkauspirulainen iski jälleen, joten kantapää ja kärki, eikä itse asiassa pitsin asettelu silmukkamäärästä puhumattakaan vastaa alkuperäistä ohjetta. Hyvä mie. En vaan voi sille mitään ettei miun silmä siedä epäsymmetriaa (toiselle puolelle pitsiä olisi ohjetta noudatettaessa jäänyt leveämpi oikein neulottu paneeli kuin toiselle, räyh), ja hollantilainen kantapää on lähes kirosana. No ei sentään, mutta ranskalainen istuu paremmin, ja vaihdoin  vahvistetun kantalapun joustimeksi, koska olen sen arvoinen. Tai äitini on.



Jos mielii kuvata mustia villasukkia tähän aikaan vuodesta, on siedettävä langan muuntautuminen harmaaksi. Mustat Maariat ovat muuten ensimmäiset ikinä neulomani kokonaan mustat sukat. Ja mahdollisesti myös viimeiset.

Koin kauhunhetkiä, kun lanka uhkasi loppua ennen aikojaan: kaksi kerää Lykkeä kului viimeiseen metriin, joten taisivat olla molemmat hieman vajaita keriä kun valmis sukkapari painoi kuitenkin vain 96 grammaa. Onneksi ei tarvitse jatkuvasti neuloa sukkia näin varresta alkaen, se on suorastaan kauhistuttavaa... Maarioista tuli kuitenkin kauniit ja sopivat, pian nähdään miten Lykke kestää.

***

Laskeskelen täällä saldoja ja palaan piakkoin asiaan vuosikatsauksen kanssa. Ja ehkä vihdoin sen syksyisen pienen ideakisan tulosten kanssa, kunhan nuo tuotoksen joskus valmistuisi :D