perjantai 30. joulukuuta 2011

Vuoden viimeiset

Vielä yksi omatekoinen lahja esittelemättä, kauan kaivatut lapaset äitilleni:


Carelia

Malli: oma peruslapanen :D
Lanka: Viking of Norway Ville (75 % villaa 25% polyamidia)
Menekki: 70 g
Puikot: 3,5 mm Knit Pro -sukkikset

Ja sainhan mie itekin blogin aihepiiriin liittyviä joululahjoja, ostin nimittäin itselleni luvattoman suuren määrän lankaa joulukuussa ;D Taitaa taas olla lankalakon paikka...

Varsin valveutunut, nykyään New Yorkissa opiskeleva pikkuveljeni toi miulle joululomalle saapuessaan kassillisen Lion Brandin lankoja ja kaksi kaunista neulekirjaa.


Cookie A:n uusin sukkakirja Knit. Sock. Love. on ihanan paksu teos pullollaan toinen toistaan näyttävämpiä ja monimutkaisempia sukkia. Suosikkejani ovat ehdottomasti Marilinda ja Rhombus!

Sain myös Cookien aiemman kirjan, Sock Innovationin joka miulla oli kyllä jo ennestään. Pidän tietysti tämän joululahjakappaleen (vanhan laitan kiertoon) ja aloitinkin siitä jo Kahelien aakkoshaasteen hengessä Devonit. Lanka on Cherry Tree Hill Supersockia.


Joulukuussa olen onnistunut neulomaan valmiiksi asti viisi pipoa ja yhdet lapaset joihin kului lankaa yhteensä 458 grammaa.

Katsaus Villaviidakon neulevuoteen 2011 ilmestynee ensi viikolla. Jouluvisiittimme Oulun mummolaan venähtää aiotusta, sillä Liljaan iski vesirokko varsin ärhäköine näppylöineen. Täällä miulla on mahdollisuus kyllä blogata mutta kuvankäsittelyohjelmaa ei löydy. Hilpeää vuodenvaihdetta siis kaikille lukijoille, ja tuottoisaa neulevuotta 2012!

maanantai 26. joulukuuta 2011

Tapaninpäivä

Joulukuussa olen tikuttanut neljä pipoa. Tässä siis pukinkontin ennen näkemätöntä sisältöä:


Christmas Watchcap

Malli: World War II Watch Cap kirjasta Knitting Without Tears by Elizabeth Zimmermann
Lanka: Drops Nepal (65 % villaa 35 % alpakkaa) kaksinkertaisena, vedenvihreä ja sininen 
Menekki: 81 g
Puikot: 8 mm ebenpyöröt

Tämä myös Brioche Watch Capina tunnettu hattumalli on vallan mainio. Se neulottiin tasona superpaksuilla puikoilla, aikaa meni yhteensä ehkä kolme tuntia. Myssystä tuli ihanan ilmava, pehmoinen ja taatusti superlämmin! Kahelin aakkoshaasteen C-kirjain selätetty ;)


Lumiset lehdet

Malli: Suvi Simolan Sirle (Ulla 3/11)
Lanka: Viking of Norway Ville (75 % villaa 25 % polyamidia)
Menekki: 81 g
Puikot: 4 mm

Sirle pääsi neulejonoon heti kun Ulla ilmestyi, ja neuloin sen nyt jouluksi lukioikäiselle kälylleni. Ohjeen kuvista päättelin että hatusta tulisi teinille mieluinen lörppämalli, mutta puikoilta päästyään hattu oli enemmän baskerin muotoinen vaikka tiheytenikin täsmäsi ohjeeseen. Ankaran pingotuksen jälkeen sain siitä kyllä pitkän "sukkamallin", mutta jos nyt tekisin sen uudestaan, en lisäisi yhtään silmukoita resorin jälkeen, eli tekisin tästä yhden lehtimallikerran kapeamman.

Vikingin Ville on uusi rakkauteni, todella edullinen peruslanka, joka on mukavan sileää, tuntu on villainen ja sitä on ilo neuloa. Toisin kuin erään kotimaisen lankatehtaan vastaavaa peruslankaa... Värikartta saisi olla laajempi, muuta puutetta en Villestä keksi. Tein siitä myös miehelleni joululahjaksi harmaan Seaman's Capin. Se on toisinto edellisestä samanlaisesta, joten ei sitä tämän enempää kannata ruveta esittelemään.

Viimeinen ja ehdottomasti suuritöisin tämän kuukauden päähineistä ansaitsee ehdottomasti ikioman postauksensa myöhemmin ;)

lauantai 24. joulukuuta 2011

Jouluaatto

Tämän postauksen villainen kudonnainen muotoutui jouluiseksi kaitaliinaksi, joka kääriytyi kuvauksista päästyään kiireesti lahjapaperiin.


Sidos nelivartinen tasatoimikas, loimi paksua harmaata pirkkalankaa. Kuteena Fritidsgarn ja fanttilanka, molemmat 100 % villaa. Leveys 40 cm ja pituus jotain metrin.

Tuntemattoman isomummon virkkaama joululiina sai uuden elämän osana kuusenalusmattoa.


Vain valkeata joulua
mielessäin ootan minä ain.
Sillä hangen hohteessa vain
joulurauhan tunnen rinnassain.


Rauhaisaa ja lämpöistä joulua kaikille lukijoille ja neuleystäville!

tiistai 20. joulukuuta 2011

Deep Purple

Nyt seuraa varsin visuaalinen pläjäys kaikkea violettia (ja pinkkiäkin)! Voisin aloittaa avautumalla siitä, kuinka  hyvälläkin järjestelmäkameralla on järkyttävän vaikeaa saada joulukuun valossa violetin sävyjä toistumaan oikein. Kaikki ikinä violetteja neuleita kuvanneet kuitenkin jo tuntevat ko. ilmiön, joten mennäänpä suoraan niihin kuviin joiden väri on mahdollisimman lähellä totuutta :)

Muistatteko sen supersuloisen pitsimekon jonka neuloin Liljalle keväällä? Sen hehkuvan persikkaisen? Kuten arvata saattaa, kaksivuotiaan vaatteet joutuvat koville. Kun mekko oli toista kertaa käytössä (serkkuni yo-juhlissa), Lilja kaatoi vahingossa kuumat kahvit päälleen. Lapsi selvisi säikähdyksellä, mutta mekkoon tuli tietysti kunnon tahrat. Eipä hätää, neulehan on puuvillaa joten pesukoneeseen vaan!

Kauhunkiljaus pääsi suustani kun pesuohjelman loputtua avasin koneen, tunnistaisitteko samaksi neuleeksi?


Sen siitä saa kun ostaa lankaa Lidlistä. Kauniin kultainen mekko muuttui pesussa harmahtavan beigeksi, eikä tahrakaan lähtenyt pois. Kyllä harmitti, monen viikon työ tuntui menneen hukkaan kun neule meni pilalle ekassa pesussa. Työnsin rumiluksen kaapin perille ja unohdin.

Marraskuussa törmäsin jälleen mekonrähjään, ja päätin että sille oli tehtävä jotain. Koneeseen vaan Dylonin Intense Violet -värin kanssa ja tadaa, tahra peittyi ja Lilja sai uuden joulumekon!


Suunnittelin virkkaavani vielä hopeakoristeita helmaan.

Värjännyt olen enemmänkin, ja ihan oikeastikin eikä vaan pesukoneessa :D Vanhimmat esittelyyn ensin:


Kaksi vyyhtiä ja isoin kerä ovat marja-aronialla syyskuun alussa värjätty, puretus alunalla. Sain äkillisen herätyksen ryhtyä hommaan, kun näin ikkunasta rastasparven mässäilevän aroniapensaassani :D

Keräsin marjat suoraan kattilaan ja hellalle vaan poreilemaan. Kerällä oleva Pirtin kehräämön kampavilla on ensimmäisestä väristä ja vyyhdit Gjestalin New Woolia samasta liemestä seuraavana päivänä. Väriä olisi riittänyt varmaan vielä vaikka kuinka paljon mutta värjättävä loppui. Aronia antoi tuollaista seesteistä harmaanviolettia väriä.

Pienempi kerä ja pallero ovat ensimmäisesta SNY-paketista syksyllä tullutta harmaata villaa, Grape kool-aidilla värjättynä.

Eikä siinä vielä kaikki. Joululoma (3 viikkoa!) on jo alkanut, mutta kävinpä silti eilen omaksi ilokseni koululla värjäilemässä vähän lankaa.


Pataan pääsivät loput kaksi SNY:n lähettämistä harmaista villavyyhdeistä, jotka saivat uuden, ihanamman värin Supramin-happoväreillä.

Seuraavat langat sen sijaan ovat jo valmiiksi niin täydellisen värisiä ettei niitä voi kun silitellä.


Ostin ravelryn kautta kipeänä ollessani lohtulangoiksi kaksi vyyhtiä Wollmeise Twinia värissä Himbeere. Eilen neuletapaamisessa kotiutin itselleni joululahjaksi sitten Femme Fatalen (WD).


Joulufiiliksiin on siis Villaviidakossa jo päästy, ja suurin syy siihen on eilen postilaatikosta löytämäni paketti. Se sisälsi kauneimmat villasukat jotka olen ikinä saanut! Ja ne istuvat jalkaankin kuin nenä päähän. Kortissa kerrottiin jonkun vihjanneen pukille että mie toivon kovasti sukkia, ja että joulun alla toiveet voi toteutua :) Kiitos todella odottamattomasta ja ihanasta tonttuilusta Tiinalle Jyväskylään!


Ei olisi lahja voinut tulla parempaan saumaan, olen viikon sisällä pilannut lähes käyttökelvottomiksi kolmet ohuet villasukat joista yhdet oli ainoat Wollmeisesukkani :/

Ja nämäkin on Wollmeisea! Värissä Fuchsia! Ihanat! Ja vielä yksi huutomerkki!

perjantai 16. joulukuuta 2011

Suurensuuri paketti

Tämän kierroksen viimeinen, varsin muhkea paketti salaiselta neuleystävältäni kotiutui eilen.


Lähetys sisälsi jättiläisvyyhdin Esiton huopalankaa (jonka väriä oli näköjään mahdoton vangita kuvaan, sellainen upean syvä luumu), vyyhdin harmaata villaa (arvatenkin samaa kuin syyskuun paketissa), Geishoja, muistikirjan, eläinpelin, pienen ristipisopaketin ja kukkaronleuat. Mainio kokonaisuus, erityisen innoissani olen noista kukkaronleuoista, oon jo pitkään halunnut kokeilla tuollaisen leuallisen pussukan tekoa!

Parikseni paljastui Sisupussi-blogin Routa. Kiitos mukavista paketeista :)

Tämä oli neljäs kierrokseni peräkkäin SNY-ringissä, kevään taidan jättää väliin. Katsotaan sitten ensi syksynä taas!

torstai 15. joulukuuta 2011

Arvonta päättyi!

Ulkona satelee viisi kertaa isompia hiutaleita kuin viikko sitten, kun laitoin käyntiin pienen jouluarvonnan. Osallistumisaika päättyi, ja oikein arvoitukseen vastasi yksitoista kommentoijaa. Oikea vastaus oli todellakin Dropsin Alpaca ja Novitan Rose Mohair, uskokaa tai älkää :D En ole neulonut jälkimmäisestä langasta mitään vuosikausiin, koska se on niin tekokuituvoittoinen, ja helvetillinen purkaa.

Nti Talonmies vaati kuitenkin mohairlankaa, tai ainakin hippusen ko. kuitua säilyttääkseen jujunsa, ja kirkkaanpunainen, jokunen vuosi sitten hamstrattu Rose Mohair oli ainut lajiaan omistuksessani. Ostin sitä muistaakseni jostain marketista kun halvalla sain, väri oli tuolloin jo lopetettu. Alpacan kanssa siitä tuntuu ilokseni muodostuvan kauniin pehmoinen ja pörröinen neulepinta, toivottavasti langan akryyli ei petä käytössä heti alkuunsa. We'll see.


Ai kuka sen arvonnan sitten voitti? :D Satunnaislukugeneraattori valikoi oikein vastanneiden joukosta henkilön nro 9, eli iikkun! Laitahan osoitetta tulemaan niin ehdit saada toivottavasti ennen aattoa jouluisen paketin :)

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Lapsenkengissä

Pieni kuvakatsaus tämän jakson kouluprojektista!


Tällaista ollaan suunniteltu Kuosi- ja värisuunnittelun opintokokonaisuudessa, tervetuloa!


Lapsenkengissä -näyttelystämme löytyy mm. vaatteita, sisustustekstiilejä, muistipeli ja värityskirjoja.

Miun kuosin nimi on Piipaa, Photoshopia ja Illustratoria käyttäen tehty.




Painoin kankaat ennen itsenäisyyspäivää ja ompelin tuotteet viikonloppuna.


Lapsen liivimekko kokoa 100 cm:


Colleget Eurokankaasta ja helman puuvillanauha Kuopion Napista ja Nauhasta.


Koristetyynynpäällinen 40 x 40 cm:


Vaaleansininen kangas Finlaysonin lakanakangasta ja vaaleanpunainen Eurokankaan Perla-puuvillaa.

Kangaskori leluille, pohjan halkaisija 25 cm, korin korkeus 40 cm.


Kangas Eurokankaan paksua Matti-puuvillaa, sisällä tukikankaana kanvaasia. Tätä en ommellut itse, kun en taudin iskettyä päässyt noutamaan kangastani koululta. Avuksi saapuivat muut ryhmän jäsenet jotka kiinnittivät värit ja ompelivat korin ohjeideni mukaan läjään. Kiitos!

Lauantaina kun näyttelymme päättyy, järjestämme kaupunginkirjastolla maksuttoman Kassi-työpajan lapsille. Lapset saavat suunnitella ja toteuttaa kankaisen kassin kuosit ja värit itse. Ilmoittautua voi lastenosaston tiskillä, kaikki mukaan :)

torstai 8. joulukuuta 2011

Kulkuset, kulkuset, jouluarpajaiset!


Vihdoinkin maisema keittiön ikkunasta on niin luminen kuin tähän vuodenaikaan kuuluukin.

Sen kunniaksi pidetäänpäs pienet Jouluarpajaiset!

Kuten aina, Villaviidakon arvontaan osallistuakseen täytyy arvata jotain ;)

Siispä: Mistä langoista aloitin juuri Nti Talonmiehen?


Vihje: Toinen langoista on hyvin yleinen Villaviidakon asukki, kun taas toista ei ole ikinä tässä blogissa tavattu. (Vanhan blogin puolella ehkä.)

Tulikohan tästä nyt liian helppo? :D

Oli miten oli, oikein arvanneiden kesken (tai jos kukaan ei arvaa niin sitten kaikkien osallistuneiden kesken!) arvon jouluisen palkinnon joka sisältää yhden tai useamman huvutetun joulupallon, jouluisen väristä lankaa ja piparintuoksuisia herkkuja. 

Ai miten niin olen jouluhörhö? (Sallittakoon miulle pieni hörhöily, makaan kotona korkeessa kuumeessa just kun pitäis olla koululla viimeistelemässä näyttelytuotteita. Saa nähdä jääkö kaikki tän jakson opintopisteet saamatta...)

Vastausaika päättyy torstaina 15.12. klo 12, iltapäivällä arvon voittajan.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Joulusukkafloppi

Osallistuin syksyllä Heidin järjestämään joulusukkavaihtoon. Lähdin mukaan rennosti avoimin mielin ja jouluisissa tunnelmissa (kyllä, miun joulunodotus alkaa jo syyskuussa). Arvasin, että seiskaveikkasukat sieltä kuitenkin tulee, joten neuloin sitten itsekin parilleni samaisesta langasta jalanlämmittimet, vihreät Kertut.

Sainkin pehmeän paketin jo marraskuun alussa (vai olikohan se lokakuun loppua) josta ne ennustamani sukat paljastuivat. Niissä oli mukavan muhkeat varret ja palmikoita, väri turhan räikeä mutta kelpo sukat kuitenkin. Vetäisin ne jalkaan.

Toinen sukka oli kummallisen tiukka. Tutkin asiaa ja havaitsin sen olevan viisi kerrosta lyhyempi pariaan, ja miulle siis auttamatta liian pieni. Harmitti niin vietävästi. Ei niitä oikein voinut kenellekään pienempijalkaisellekaan antaa, kun olivat niin erikokoiset.

Pari viikkoa lipaston päällä sukkia tuijoteltuani purin siitä isommasta kärjen ja neuloin sen samankokoiseksi kuin parinsa. Sitten kiikutin sukat Kuopion Joulusukkakeräykseen. Saapahan joku muu iloa jouluunsa.


Oma vikani, mitäs menin osallistumaan Ravelryn ulkopuolella järjestettävään sukkavaihtoon.

maanantai 5. joulukuuta 2011

Lumi tuli lumi meni

Näin ainakin Oulussa, ollaan Liljan kanssa täällä mummolassa minilomalla. Huomenna kiskot vievät etelään (Pohjois-Savon korkeudelle!) ja takaisin arkeen, opiskeluissani on loppurutistus menossa ennen näyttelyiden avajaisia joulukuun puolivälissä.

Puikoiltani putoilee pipoja pukinkonttiin, esittelen ne sitten könttänä joskus myöhemmin. Tuntuu tyhmältä postata erikseen jokaisesta pienestä perusneuleesta :) Sen sijaan saatte kuolata etukäteisjoululahjoilleni!


Innostuin Coastal Knits -kirjasta kun Knitmore Girlsit hehkuttivat sitä podcastissaan lokakuussa. Parin viikon kuluttua en voinut olla tarttumatta tilaisuuteen, kun Lumoavan Langan blogissa kerrottiin saman teoksen tulevan pian myyntiin myös kotimaahan. Varasin kirjan ennakolta, ja avulias isoäiti korjasi kirjan talteen.

Kerrassaan kaunis nide, sisältää vain kymmenen neuleohjetta mutta muuta lukemista senkin edestä. Upeita kuvia ja kuvauksia luonnosta sekä Yhdysvaltojen länsi- että itärannikoilta. Puikoille pääsee ainakin kannen Rocky Coast Cardigan, ja suloinen Rustling Leaves Beret. Oispa vielä kovakantinen...

Kaikki lähti lapasesta onkin jo varmasti tuttu kaikille vähänkään nettineulemaailmaa seuraavalle. Kaksi kotimaan kekseliäimmistä neulesuunnittelijoista on yhdistänyt voimansa ja tulos iskee kuin sata salamaa. Pelkkää upeutta kannesta kanteen. Uusia, kekseliäitä ja tietenkin nykyaikaisia (lue: pääosin saumattomia!) neuleita naisille, miehille ja lapsille. Tykkäsin erityisesti joka ohjeen ohesta löytyvästä vaihtoehtoisella langalla neulotusta mallitilkusta!

Muikkusiin ostin jo langat, ja Kuurankukat on vaan pakko saada! Paidoista suosikkejani ovat hauska paksu pitsipusero Paju ja tyylikkään yksinkertainen Nti Talonmies. Näistä jälkimmäinen pääseekin puikoille heti huomenna kun pääsen kotiin! (No ehkä luen ensin vähän ruotsinkokeeseen joka on keskiviikkoaamuna, köhköh.)

Oon nyt lueskellut näitä kahta hyvin erilaista mutta upeaa kirjaa koko viikonlopun, ja erot suomalaisen ja amerikkalaisen (neule)mielenlaadun välillä alkavat näkyä. Coastal Knits on inspiroiva ja hurmaava teos, mutta kyllä röyheänrouheita, karunkauniita ja palmikkojapursuilevia neuleita sisällään pitävä kirja vie voiton <3

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja tervetuloa joukkoon uudet lukijat :)

torstai 1. joulukuuta 2011

Marraskuun mahtavat

Päätän lapaskuun ylevästi näillä hehkeillä kädenlämmittimillä.


Valkeat silmukat

Malli: Design Villaviidakko (eli miun omat!)
Lanka: Gjestal Janne 
Menekki: 62 g, pieni naisen koko
Puikot: Bambuiset 4 mm

Kauniin lapasohjeen hetkellisessä puutteessa itse suunnitellut vanttuut pukinkonttiin. Kirjoittelen varmaankin ohjeen seuraavaan Ullaan. Paranneltavaa on kyllä vielä ainakin kärjessä. Tykkään hurjasti tuosta siron palmikon ja helmineulepaneelin yhdistelmästä :)

Neuloin ensimmäistä kertaa Jannea, ja tykkäsin kovasti. Edullinen, ihanan pehmeä ja hurjan laaja värikirjo. Katsotaan miten kestää käyttöä.


Nämä ovat lapaskuuni kolmas pari, tätä ennen neuloin siis kahdet kämmekkäät.

Lankaa kului marraskuun ainaka kokonaiset 815 grammaa, pääasiassa kaikkeen muuhun kuin lapaskuun satoon :D Joulukuusta tulee näillä näkymin miulle pipokuu, monta hattua on jonossa puikoille...

maanantai 28. marraskuuta 2011

Neulojien pikkujoulut

Osallistuin eilen elämäni hauskimpaan pikkujoulujuhlaan. Kyseessä oli tietenkin Kuopiolaisten "kalakukkoneulojien" ihanan ryhmän kekkerit! Kokoonnuimme Lellulla, joka ehtoisana emäntänä oli tilannut jouluisen säänkin tunnelmaa nostattamaan, vielä päivällä mustaan maahan oli iltaan mennessä satanut ainakin viiden sentin lumipatja :)

Koolla oli viitisentoista hilpeää naishenkilöä neuleineen, ja pöytä oli koreana nyyttärimeiningillä. Itseäni siteeraten: "Tuli syötyä niin paljon ettei kengät enää mahtuneet kotiinlähtiessä jalkaan!"


Koska kyse oli pikkujoulusta, oli asiaankuuluvaa että illan edetessä löytyi myös säkkikaupalla villantuoksuisia paketteja! Emäntä jakoi lahjat niin lahjakkaasti, että kaikille tuntui osuvan mieleinen paketti :) Katsokaas nyt tätäkin:


Kaksi vyyhtiä upean pehmeää ja paksua Cascade 128 -lankaa! Tätä olen halunnut päästä kokeilemaan jo pitkään ja nyt kävi tällainen arpaonni kohdalleni. Samoin kortti on kuin miuta varten valittu, kerään Rudolf Koivun postikortteja :) Langan väri on kauniin syvä, kylmä violetti. Kuvassa kajastava valkoinen valo on hankien hohdetta pihalta, tässä maisemassa silmä lepää...

Syksyllä käynnistyi myös kolmas Kuopiolaisten neulojien sisäinen vaihto, "kalakukkovaihto". Ei, kukkoja ei vaihdeltu vaan kaikkea muuta. Lähetyksen deadline alkoi häämöttää, ja monet saivat pakettinsa eilen pikkujoulupakettien seassa. Kuten miekin. Olen aivan mykistynyt tämän upeuden edessä, lahjakassistani paljastui näet näin hengästyttävä sisältö:


Kaksi kerää Patons Classic Woolia punaisena, samasta langasta neulottu juuri miulle sopiva pipo valkoisena, chilikirsikkasuklaata, neulojaguru Elizabeth Zimmermanin mielenkiintoinen kirja sekä kaunis jouluevankeliumi Minna Immosen kuvittamana. Tämän lähemmäs täydellisyyttä ei enää paketti pääse :) Kiitos DistantKnitter!

Itsekin tietysti kokosin innolla omalle parilleni paketin. Parikseni arvoutui Hurja-Hanna, ja paketin sisällön kokonaisuudessaan näette hänen blogissaan. Hanna toivoi niin kovasti sukkia, että täytyihän ne sitten tikutella vaikka vasta sukkasadon päätyttyä vannoin etten halua edes nähdä sukkapuikkoja pariin kuukauteen!

Itse asiassa en kyllä sukkapuikkoihin tämän projektin yhteydessä koskenutkaan, nämä ovat nimittäin ensimmäiset kokonaan magic loopatut sukkani!


Hannan sukat

Malli: oma, varresta aloitettu, ranskalainen kantapää, nauhakavennus.
Lanka: Teetee Pallas (80 % villaa 20 % polyamidia), vaaleanharmaa ja sininen
Menekki: 81 g kokoon 39
Puikot: Knit Pro PYÖRÖ 3 mm

Inspiraatio näihin sukkiin tuli Ullaneuleen parin vuoden takaisista Vellamo-sukista. Lankavalintani oli kuitenkin liian paksu kyseiseen malliin, joten neuloin sitten jotain muuta. En ole neulonut kirjoneuletta vuosiin, ja ensimmäinen versio oli kyllä sen näköinen! Valitsin Haaviston kirjokinnaskirjasta hienon tähtimallin, mutta en vaan kertakaikkiaan saanut siitä kaunista. Purin tekeleen sadatellen ja samalla tein pyhän lupauksen opetella neulomaan kirjoneuletta oikeesti. 

Tikuttelin sitten epäonnistuneiden tähtösten tilalle helpompaa vinoraitaa, joka onnistuikin äärimmäisen keskittymisirvistykseni ansiosta ihan hyvin. Kantapää on ristiin vahvistettu, minkä vuoksi siinä näyttää olevan verkkomainen pinta.

Teen kyllä varmasti tästä lähtien sukat ja lapaset magic loop-tekniikalla jos vain mahdollista, niin sutjakkaa ja helppoa se oli. Eikä tarvinnut bussissa neuloessa pelätä puikon putoavan!

lauantai 26. marraskuuta 2011

Karhunvatukoita

En ole ikinä maistanut kyseisiä marjoja, mutta tämä neulemalli on kyllä kerrassaan makoisa!


Bee niinkuin Baskeri!

Lanka: Drops Lima (65 % villaa 35 % alpakkaa)
Menekki: 81 g
Puikot: 3,5 mm ja 4,5 mm

Kaksi lumoavan pehmoista ja kauniin harmaata lankakerää saapuivat lokakuun SNY-paketissa, ja pääsivät puikoille Kahelin aakkoshaasteen hengessä bee niinkuin baskeriksi. Ohje tarjoaa kolme päänympäryskokoa ja kolme pituutta, aloitin M-koon silmukoilla ja neuloin keskipitkän hatun. Se oli mallia kipa, kekotti päälaella lievästi sanottuna erikoisen näköisesti. Purin joustimeen asti, vaihdoin puikot puoli numeroa isompiin ja neuloin pitkän mallin. Pitkää tämä ei kyllä ole nähnytkään, mutta ihana se on silti. Mallin oppi nopeasti ulkoa, varsinkin kun sen neuloi heti kaksi kertaa peräkkäin :D

Ohjeessa oli mainio pingotusvinkki, jonka avulla joustin ei veny käyttökelvottomaksi: ennen lautasen päälle asettelua pujotetaan lanka joustimen ja palmikko-osuuden väliin koko hatun ympärille. Tämän langan avulla myssy sitten kiristetään lautasen päälle, jolloin palmikot avautuvat mutta resori ei lörpsähdä. Toimii kuin junan vessa!

Palmikot ovat uusi rakkauteni (kukaan ei sitä varmaan huomannutkaan...)! Lima vaan jotenkin imaisee palmikot sisäänsä, pinta voisi olla kolmiulotteisempikin.


Kuinka monta vuotta menee ennen kuin sitä oppii kuvaamaan itsensä kulmasta jossa nenä ei näytä yhtä pitkältä kuin muumien Möröllä?

Seuraavan kuukauden ajan ei kyllä riitä aika enää muuhun kuin joululahjojen neulomiseen puikot huiskien!

perjantai 25. marraskuuta 2011

Paketteja pukkaa

Joulu taisi tulla kuukauden etuajassa, tänne kun on nyt viime päivinä tullut paketteja sisään ovista ja ikkunoista! Tavoistani poiketen laitetaan nyt oikein kuvien kanssa esille ;)

Onnetar suosi miuta jo alkusyksystä Silmukat solmussa -blogin arvonnassa. Eilen posti toi muhkean lähetyksen, joka sisälsi pirtsakan puuvillaisen kolmiohuivin, pari kerää Novitan akryylilankaa ja kaksi kelluvaa kynttilää. Karkkivärinen huivi pääsi heti tänään kaulaan ja se palvelikin tehtävässään erinomaisesti, lämmitti kutittamatta miun atooppista kaulaa :) Ja passaa mustan villakangastakin kanssa loistavasti, kiitos Sirpa!


Voitin myös Kewan miniarvonnassa ihanaisen tilkkupussukan! Piti piilottaa se hyvin ettei lapsi kähveltäisi sitä leikkeihinsä, nuo hentoiset kahvat olisivat säpäleinä alta aikayksikön. Tästä tulee miun sukkaprojektipussi. Kiitos Kewa :)


Torstaina saapui samaan syssyyn marraskuun paketti salaiselta neuleystävältäni.

 
SNY ei ole tainnut lukea ilmoittautumislomakettani kovin tarkasti, pyysin siinä nimittäin ettei miulle lähetettäisi Novitan lankoja. Alkujärkytyksen jälkeen tämä seiskaveikkakerä alkoi kuitenkin kuiskailla lupauksia kauniin harmonisista raitasukista, joten enköhän mie pysty elämään sen kanssa :D Tosin tavoitteeni päästä eroon varastossani majailevista novitalaisista on taas yhden kerän kauempana... Lähetys sisälsi myös Fazerin suklaalevyn samaa sävyä langan kanssa, muhkean herkkusuklaapatukan (meni jo!) Diana -asustelehden, tähtipiparimuotin, askarteluperhosia (hävis jo!) ja kortin. Kiitoksia salainen ystäväni :)

P.S. Viikonlopun aikana bloggaan myssystä, joka syntyi lokakuun SNY -paketin upeasta harmaasta villa-alpakasta <3

maanantai 21. marraskuuta 2011

torstai 17. marraskuuta 2011

Bee niinkuin balmikko

Alkuun iso kiitos kaikille raitatakkiani kommentoineille! Onnistumisen ilo kasvaa kaksinkertaiseksi kun saa näin mahtavaa palautetta :)))

Sitten vähän pienempi projekti, mutta sitäkin tärkeämpi. Aiemmin mainitsemani Kahelin aakkoshaasteen B-kirjain, ja joululahja ystävälle. B-neuleen piti olla jotain ihan muuta mutta toisin kävi, ei varmaan yllätä ketään :D

 

Balmikkoinen bunos

Malli: Tuulia Salmelan Brego, Ulla 3/2007
Lanka: Tuntematon villa, DK-paksuinen
Menekki: 41 g
Puikot: Knit Pro 3,25 mm

Sain kaunista ruskeaa villalankaa ensimmäiseltä SNY:ltäni pari vuotta sitten. Se oli vyötteetöntä, joten ihan tuurilla kämmekkäistä tuli näinkin onnistuneet, miulla kun ei ollut langan ominaisuuksista aavistustakaan. Silmämääräisesti se näytti suunnilleen Gjestalin Maijan paksuiselta.

Hyvin kirjoitettu ohje ja tuloksena kauniit kädenlämmittimet. Joutuisat neuloa kun ei näytä apupuikkoa, kiitos vielä ArualMarialle taannoisesta tekniikkaopetuksesta! Joululahjapajani pyörii kovaa vauhtia, suunnitelmia on tosin vielä enemmän kuin valmiita paketteja...

***
Ja loppuun kaupallinen tiedote:


Tervetuloa tekemään laadukkaita ostoksia jouluisissa tunnelmissa! Miun pöydästä löytyy huovutettuja joulupalloja :)

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Syksyn raidat

Edellinen raitarojekti oli vain pikkuista puuhastelua tähän verrattuna, jota oonkin vääntänyt syyskuusta asti!


Lankavarastostani löytyy varmaan pari kiloa vironvillaa, liukuvärjättyä ja yksiväristä, vyyhdeillä ja kerillä, paksua ja ohutta. Kirjasin tammikuussa tämän vuoden tavoitteekseni neuloa niistä raidallinen tunika.

Syksyn tullen Tallinnan vanhasta kaupungista ostettu ruskan värinen vyyhti (joka muuten esiintyy tuossa blogibannerissakin) alkoi kuiskailla haluavansa puikoille. Sille olikin vaikea löytää raitakaveria, sillä yhtään samanpaksuista ja sävyiltään sopivaa lankaa ei yllättäen stashista löytynytkään! Päädyin lopulta punasävyiseen, ohuempaan jättivyyhtiin, jonka hankin pari vuotta sitten Oulun kädentaitomessuilta.


 Syksyn raidat

Malli: Greenfield Cardigan by Melissa La Barre kirjasta New England Knits
Lanka: vyöteetön vironvilla Nm. 7/2 (punainen-viininpunainen) ja 8/2 (keltainen-vihreä-ruskea)
Menekki: 354 g M-koon silmukoilla
Puikot: Knit Pro 4 mm

Alunperin silmissäni siinsi kuva Sanna Vatasen jämälankakirjasta löytyvästä räsymattotunikasta (julkaistu myös Modassa 3/2010), mutta saumoineen ja väärine neulesuuntineen se ei enää jaksanut houkuttaa. (Jos ette ole vielä huomannut, tykkään neuloa ylhäältä alaspäin. Näin ei tule lopuksi ikäviä yllätyksiä koon suhteen...) Malliksi valikoitui siis yllättäen takki synttärilahjakirjastani, jonka mies miulle alkuvuodesta tilasi. New England Knits on kaunis ja inspiroiva kirja, josta löytyy upeita ja kekseliäitä neuleita roppakaupalla!

Kuten linkkiä klikkaamalla huomaat, alkuperäinen takki on melko lailla erilainen. Tuskin suunnittelijakaan tunnistaisi miun versiota omakseen :D Neuloin hihoihin ja helmaan reilusti enemmän pituutta, ja tein sekä käsivarsien että vyötärön/lantion kohdalle enemmän muotoilua. Helmaan olisi ohjeen mukaan tikuteltu lehtikuvio jonka jätin suosiolla pois, hukkaan se olisi mennyt tässä raitojen paljoudessa.


Hieman eripaksuisten lankojen ansiosta neulepinta on mukavan elävää ja rouheaa. Ainaoikein-raidoissa on sitä jotain... Mikään reissuneule tämä ei yksinkertaisuudestaan huolimatta ollut: vironvilla oli niin rasvaista että neuloessa sai samaan hintaa kunnon lanoliinikäsihoidon :) Tämän vuoksi pesin valmiin takin tehokkaasti (tietysti käsin) ja siitä irtosi kunnolla ruskeaa väriä. Liekö ollut rasvaa vai ylimääräistä väriä, ei takki kyllä kuivuttuaan ollut yhtään sen haaleampi. Pesussa neulepinta myös huopui aavistuksen, ja siitä tuli entistäkin kauniimpi. Pingotus oli melko aggressiivinen, jotta helma ja hihat saisivat oikean pituutensa.


Kauniit kuvioidut puunapit jälleen luottolankakaupastani Napista ja Nauhasta!


Tämä projekti onnistui kyllä ihan yli odotusten, olen mahtavan tyytyväinen uuteen takkiini (älkää antako närkästyneen kuvausilmeeni hämätä, yritän ohjeistaa miestä järkkärin käytössä!). Pitkälle neuletakille on paljon käyttöä ilmojen tästä vielä viiletessä, ja jo nytkin. Vironvillatakki on kuitenkin myös sen verran ohut ja ilmava, ettei se ole liian kuuma sisätiloissakaan pidettäväksi.


P.s. Päässä keikkuu Wurm viime talvelta.