tiistai 31. heinäkuuta 2012

Se on perinnöllistä

Lankahamsterius nimittäin. Katsokaa vaikka näitä makupaloja salaisesta stashista jonka löysin vahingossa etsiessäni vintage-kankaita mummon kätköistä:


Mainio vyöte, eikö? Ennen vanhaan ei näemmä hamstrattu mitään pikkukeriä vaan VALTAVIA lankakönttejä, painoa vähintään 300 grammaa per vyyhti.


Yli 30-vuotias ufo, loistavaa :D


Löytyihän sieltä jotain tuttuakin! "Suomen luonnon kauniit värit, Flora Fennica - Novita Florica" Enpähän tätäkään tiennyt, että mistä tuon vieläkin tuotannossa olevan langan nimi tulee. Novitahan voisi ottaa taas käyttöön tällaset retrovyötteet, mie ainakin ostaisin! Florica onkin mielestäni ko.firman parhaita tuotteita.

Tällä mummon lankavaraston paljastelulla yritän taitavasti johdattaa huomion pois siitä, että miun lankalakko on loppunut. Ihan vahingossa. Siis pettänyt. Hyvä on, mie sorruin!

En mie sentään lankakauppaan marssinut ostoksille, ehei! Juttu meni niin, että sain Suomalaisen ravelryvaihdon kotimaavaihdossa pariltani kympin lahjakortin Titityyhyn. Jos olisin ollut kaukaa viisas, olisin odottanut syyskuuhun, jolloin lankalakko olisi jo loppunut. MUTTA ajattelin kyllä kykeneväni tilaamaan vaan sillä kympillä lankaa, lahjakorttien käyttöhän on toki sallittua lankalakon aikanakin. Tilasin sitten samalla kesäherkkuvaihtoparilleni pari vyyhtiä, ja sitten siellä oli muuttoale ja postikuluton viikonloppu jajaja.... Loppu on historiaa. Mut eihän kukaan voi tilata vaan yhtä vyyhtiä kun sukkiin tarvitaan kaksi? Ja olisi hulluutta ostaa vain yksi ihanuusvyyhti, aiottu huivi jäisi liian pieneksi!

Se heittäköön ensimmäisen kiven, joka pystyisi vastustamaan tällaisia ihanuuksia, kun ne on vielä ALESSA!



Pehmeänkuohkeaa alpakkaa värinä värisyttävän kaunis Pumpkin Spice, sekä Louhittaren Luolan rouheaa suomenlampaan sukkalankaa Sampoa värissä Tiili. Ei harmita yhtään että sorruin! Harmittaapas. Eipäs harmita. Joo.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Sitruunaperhonen

Mikäs se siellä liihottelee?


Onko lentokone vai lepakko? Ei, vaan kesän söpöin perhonen!


Kesäperhonen

Malli: Aurinkopuku Perhonen kirjasta Pienten Pukimet
Lanka: Idena Bambino Bomull (100 % puuvillaa)
Menekki: 142 g
Puikot: Knit Pro 3 mm


Toukokuisessa retriitissämme aloitettu kesämekko valmistui sentään vielä täksi kesäks!

Mallista voisi sanoa yhtä ja toista. 

Voisin sanoa että on vähän erikoista, että mekko on yksivuotiaan kokoa, mutta silti käsketään luomaan 260 silmukkaa. Tein niin ja huomasin että neulon mekkoa itselleni enkä lapselle. Nyt helmassa on 200 silmukkaa ja se on juuri passeli isolle kolmevuotiaalle.

Voisin myös ihmetellä sitä, että kun helma on neulottu pyörönä niin miksi ihmeessä yläosa pitäisi neuloa tasona, siis heti vyötäröltä alkaen? Lienee sanomattakin selvää että jätin ohjeen epäjohdonmukaisuudet huomiotta ja tikuttelin sitten loppuun niinkuin hyvältä tuntui.

Pienten Pukimet on kirja, joka sisältää vanhoja neuleohjeita 30-50 -luvuilta sekä neuletietoutta eri vuosikymmeniltä. Nuo tietoiskut ja hurmaavat kuvat ovatkin miun mielestä kirjan parasta antia, sillä kaikkia neuleohjeita ei ole kovin onnistuneesti saatu tuotua nykyaikaan kuten kirja mainostaa. Joidenkin mallien kohdalla lankavalinnat ihmetyttävät, ja monta mallia olisi ollut hyvin helppo päivittää saumattomammiksi.

Tähän mekkoon olen kuitenkin niin tyytyväinen että jätän kirjan parjaamisen sikseen ja sanon vain että suloisen tyttömäinen malli :) Rakastan nirkkoreunuksia! En kylläkään ommellut sitä jälkikäteen kaksinkerroin kuten ohje käski, vaan yhdistin reunuksen neuloen kuten olen tottunut tekemään. Vähemmän viimeistelytyötä ja siistimpi lopputulos.


Kirkaankeltaista, norjalaista puuvillaa ostin kuusi kerää tosihalvalla keväällä Karnaluksista (mikäpä siellä ei olisi tosihalpaa...), tähän sain kulumaan niistä vain puolet. Lanka on hyvin samanlaista kuin ohjeen suosituslanka Mandarin Petit, paksuutta ja neuletuntumaa myöten. Ihanan pehmoista mutta samalla aika löyhäkierteistä. Vyöte lupaa langan kestävän kuudenkympin pesun, jää nähtäväksi miten käy.


Lomailemme edelleen Oulun mummolassa, joten nauhojen ja nappien ostossa jouduin kääntymään suosikkikauppani sijasta Nappi Kikan puoleen, ja hyvinhän sitä sieltäkin löytyi. Mielessä oli alunperin laittaa hotpinkit satiininauhat ja sydännappi, mutta tuota jälkimmäistä ei löytynyt tarpeeksi suurena niin päädyin sitten oranssiin. Mekko on täsmälleen saman näköinen edestä ja takaa, ja halusin ehdottomasti merkitä etupuolen jotenkin. Miksikö? Koska takapuolella on yksi viisisiipinen perhonen huolettoman laiturineulonnan seurauksena...

Mekosta tuli vallan mainio. Tosin se on vähän turhan sopiva, ei mahda mahtua enää ensi kesänä rinnan kohdalta. Mutta en kyllä voi silti olla tuntematta täyttä onnistumisen iloa. On se ihana. Ja söpö. Ja rakas. Niin mekko kuin tyttökin, molemmat made in Villaviidakko!

lauantai 21. heinäkuuta 2012

The New Yorker

Onpas siinä jollakulla tyylikkäät Converset!


Ei sittenkään, vaan pikkuveljen uudet villasukat!


Tyyli ennen kaikkea (kyh 23)

Malli: idea Annikan tennarisukista, muuten omaa säätöä
Lanka: Viking of Norway Ville
Menekki: 120 g koon 43 sukkiin
Puikot: Knit Pro -sukkikset 3,75 mm, nauhoihinj ja merkkiin virkkuukoukku 3,5 mm

Rapakon takana suurkaupungissa opiskeleva pikkuveli täytti vuosia kesäkuussa ja toivoi lahjaksi tennarisukkia, oli nähnyt kuvan ohimennen jossain. Sukkaset valmistuivat parahiksi, huomenna se jo lähtee Helsinkiin ja elokuun alussa lentää takaisin sinne kauas. 

Novitan sukkalehdestä katselin mallia ja päätin sitten vain varastaa idean ja tehdä sukat kuten parhaaksi katsoin :P Tikutin siis perussukan, joustinkantapää ranskalaiseen malliin, ja jalkaterän päällä 14 silmukalla nurjaa, nauhakavennus kärjessä. Kengännauhat virkkasin ketjusilmukoilla ja taiteilin vielä tähtösetkin virkaten ja kirjoen :D Ei ihan tullut sitä mitä hain mutta kyllä ne tähdiksi tunnistaa...


Vikingin Ville on edelleen yhtä mainio lanka kuin ennenkin: sileä, pehmoinen, mukava neuloa ja edullinenkin vielä. Ainoa vika on suhteellisen suppea värikartta. Olipas muuten vaikeat värit kuvata, valkoinen loistaa ihan suhteettoman kirkkaana ja punainen on kuvissa huomattavasti himmeämpi kuin luonnossa. 

Olen varsin tyytyväinen lopputulokseen ja mikä tärkeintä, niin taisi olla sukkien uusi omistajakin :)


By the way, lentoliput on nyt hankittu. Miekin pääsen joulukuussa haukkaamaan palan Isoa Omenaa ;)

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Mehukas paljastus

"He kulkivat edelleen huomaamatta lainkaan, mihin suuntaan joutuivat. Oli liian paljon ajateltavaa, tunnettavaa ja sanottavaa, jotta muihin asioihin olisi voinut kiinnittää huomiota."

Jane Austen, Ylpeys ja Ennakkoluulo (1813)


Juicy Reticule (kyh 14)

Malli: Modern Reticule by Heather Zoppetti (Jane Austen Knits 2011)
Lanka: Itse värjätty seiskaveikka
Menekki: 87 g
Puikot: 4,5 mm Knit Pro -minipyörö

Luin pari Jane Austenin teosta joskus yläasteaikoina, mutten niistä tuolloin juuri perustanut. Upeiden Jane Austen knits -lehtien innoittamana olen alkanut kahlata läpi Austenin kirjoja uudelleen, ja ihastunut täysin niiden ajankuvaan, kieleen ja huumoriin. Sain juuri loppuun kirjan josta edellinen lainaus on peräisin, se on tähän astinen suosikkini. Nyt aloitin nimikkokirjani, Emman.

Heti ensiselailulla viime vuoden Jane Austen knits -lehdestä sattui silmääni tämä suloinen pussukkamalli, koska projektipusseja ei voi koskaan olla liikaa ;) Aikoinaan tämän tyyppisiä pussukoissa ovat rouvat ja neidit säilyttäneet tärkeitä pikkutavaroitaan.


Kesän mehukkain projektipussi on Kool Aid -kirsikkamehujauheella värjätty ;) Viime syksyn kokeiluja, pohjalankana vaaleanharmaa vajaa kerä seiskaveikkaa. Kattilassa värjäsin, mikrossa värjääminen on mielestäni vaan jotenki väärin :D Taidan olla vanhanaikainen.


Pussukan pohja, reunus ja kahvat ovat herringbone-neuletta, joka näyttää vähän kinnasneuleelta. Tiivistä ja hauskan näköistä, sopii erityisen hyvin semisolidille langalle. Malko hidasta neuloa, mutta kuitenkin huomattavasti sitä kinnasneulaa nopeampaa :D Tämä pinta sopisi hyvin talvineuleisiin...


Sitten se paljastus: myönnän nyt rehellisesti etten tule saattamaan kesäyön hullutusta loppuun. En edes yritä. Purin kolme neuletta kokonaan kun ne ei olleet sitä mitä niiden piti, enkä viitsinyt aloittaa uudestaan kun ei yhtään innostanut. Lähdin Liljan kanssa parin viikon lomareissulle pohjoiseen, enkä ottanut edes mukaan kaikkia keskeneräisiä töitä.

Jotenkin tuntuu että koko miun suhde neulomiseen harrasteena ja taiteenlajina on muuttumassa. Luitte oikein, taiteenlajina. Olenhan sentään käsi- ja taideteollisuusalan opiskelija ;)

Ennen miulle oli tärkeää tehdä paljon valmista lukumäärällisesti, siis olla mahdollisimman tuottoisa. Nyt tuntuu että haluan mielummin luoda jotain, mihin sijoitan aikaa ja vaivaa ja lopputulos on sen mukainen. En nyt tarkoita että tästä lähtien haluaisin neuloa vain valtavan monimutkaisia pitsihuiveja tai maata viistäviä neuletakkeja. Yritän ilmaista, että nautin näinä päivinä enemmän itse prosessista, laadukkaista langoista ja monipuolisista neuleohjeista. Neulon mielummin isomman, vaativamman villatakin tai -paidan joka sopii just miulle ja joka varmasti tulee käyttöön, kuin samassa ajassa kolme paria perussukkia ja muutaman pipon. Lisäksi kiinnostukseni neulesuunnitteluun kasvaa päivä päivältä, ja se jos mikä on aikaavievää puuhaa. Ideoita pulpahtaa päähän sitä vauhtia että jos jokaisen työstäisin valmiiksi ohjeeksi, en ehtisi pariin vuoteen sitten muuta neulerintamalla tekemäänkään :D Onneksi kaikki ideat eivät sentään ole niin maailmaamullistavia että ne kannattaisi paperille siirtää.

Älkää siis hämmästykö jos neuleiden valmistumistahti alkaa jossain vaiheessa hidastua aikaisemmasta. Blogia en aio unohtaa, päinvastoin: bloggaamisen ja nettineulemaailman ansiosta olen nyt tässä. Ehkä tulevaisuudessa postausten aiheet koskevat useammin vaikkapa suunnitteluprosessia tai uusia ideoita, valmiiden neuleiden ohella tietenkin :)

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Vieno vapaana

Muistatteko Vienon, kaksipuolisen pitsihuivini kesäkuulta? Nyt ohje on Ravelryssa jaossa, täällä! Kielenä toistaiseksi vain kotimainen, mutta jouduin/pääsin heti aloittamaan käännöstyöt kun yhdessä päivässä tuli parikymmentä kyselyä englanninkielisestä versiosta :)

Tiina neuloin miulle ystävällisesti testitilkun Vienon mallineuleesta Maija -langalla. Hyvin toimii villaisenakin, vai mitä?


sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Loma - onks pakko jos ei taho?

Joo joo, onhan se kesäloma ihan kiva asia SINÄNSÄ mutta malttaisitko itse lähteä lomille näiden parista?






keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Kesäkuun kulumat

Hitaasti mutta varmasti lähti kyhäily käyntiin, onnistuin näet kesäkuun aikana kuluttamaan vaivaiset 362 grammaa lankaa. Säälittävää :D Tämän vuoden paras kuukausi kun pienensi lankavarastoa yli kilon... Kaikkea pikkuista vaan olen tikutellut (kts. edelliset postaukset) ja sitten esitellyt täällä blogissa jo keväällä valmistuneita neuleita. Sen jälkeen kun on koko päivän myynyt lankaa/kankaita/nappeja/nauhoja ja myös neulonut töissä näytekappaleita ja mallitilkkuja, ei jostain syystä tee ensimmäisenä mieli kotiin päästyä istahtaa sohvannurkkaan puikot käsissä.

No heinäkuussa pitäisi kuitenkin langankulutuksen kääntyä vahvaan kasvuun, kun Kesäyön hullutuksen neuleiden on määrä valmistua. Tällä hetkellä ei kyllä kauheen hyvältä näytä, purin ja aloitin kokonaan alusta just kaksi työtä kokonaan kun jälki ei vastannut laatuvaatimuksiani. Katsotaan miten käy :) Ois niin paljon kaikkea uutta mitä haluaisin alottaa sen sijaan että tahkoaisin läpi nämä semikivat pakolla valitut pikkuneuleet, huoh.

Tehokkaasti kyllä kuukausi alkoi, neuloin yhdet sukat valmiiksi junassa matkalla Helsingistä kotiin jossa vietin viime viikonlopun hyvässä seurassa :)


Mansikkalakritsia (kyh 8)

Malli: perussukka kärjestä, inspiraationa Tennarisukat
Lanka: Neuleunelmia -sukkalanka
Menekki: 52 g kokoon 37-38
Puikot: Knit Pro -sukkikset 2,75 mm

Hassunvärinen, vyötteetön kerä lähti mukaani retriitin lahjoituspöydästä. Eräät karsastivat erikoista väriyhdistelmää mutta mie näin jo sieluni silmin raitasukat. Ja aikas kivat sukat langasta tulikin :) Jalkapöytä jäi vähän liian matalaksi ja näin ollen sukasta tuli aavistuksen lyhyt miun jalkaan. Kesäsukat laitettiin siis lahjalaatikkoon odottamaan sopivaa uhria.