torstai 21. elokuuta 2014

On pienet keltaiset tiikerit karanneet

Grrrr sanoi tiikeri, jonka jälkeen se varasti Roope Ankan ensilantin.

 
 Pienet keltaiset tiikerit / Millamagiaiset

Malli: Perussukat varpaista varteen, 
speksejä Melukylän sukista kirjasta Tähkä, Keiju ja Taikasauva - Neuleita Lapsille
Lanka: Regia 4-fach tiikerinraitaisena
Menekki: 35 g koon 30 sukkiin
Puikot: ChiaoGoo Red Lace 2,25 mm

Ostin kesäisellä Lappeenrannan reissulla alesta kolme kerää Regian tiikerilankaa. Näytin keriä Liljalle ja kysyin että haluutko tiikerisukat? Vastaus: Millamagiasukat, keltainen nokka ja musta mekko!

Kyllä vain. Pinkki vaihe on virallisesti päättynyt, ja Milla Magia -vaihe on ollut päällä jo hyvän aikaa. Olisko tää jonkinlainen esigoottivaihe?

Yritin kovasti neuloa polvisukkia, mutta tyttö oli tiukkana, ja piirsi viivan jalkaansa siihen kohtaa mihin varsi sai ylettää. Ja pakkohan se oli sitten päätellä silmukat siihen.



Enpähän tällä kertaa vetäissyt sukkia aivan hatusta, vaan katselin silmukkamääriä ja muita ohjeistuksia yhdestä uusimmista neulekirjoistani, jonka tilasin Mertsun vinkistä viime keväänä. Olisi muuten jäänyt tämänkin niteen ilmestyminen täysin huomaamatta.

Ihan passelinkokoiset sain aikaiseksi (ja vielä passelimmat olisi tullut jos oisin osannut näillä imetysaivoilla suorittaa yhteenlaskua kärkilisäyksiä neuloessa, nyt jäi vähän aiottua kapeammaksi...). Kantapään käännös tehtiin vähän eri tyylillä kuin mitä olen tottunut, mutta lopputulos oli täsmälleen saman näköinen kuin aiemmin neulomissani samanlaisissa sukissa, jännä juttu.

Melukylän sukkien ohjeessa oli runsaasti kokoja ja sillä sai aikaan hyvän kantapään, mutta muuten se ei täyttänyt odotuksiani. Kun kirjan tekijät ovat näinkin valveutuneita neulojia, niin miksi oletetaan että sukat neulotaan aina sukkapuikoilla? Miksi ohjeessa neuvotaan tekemään sitä ja tätä kolmannen puikon lopussa tai toisen puikon alussa, kun aivan yhtä helppoa olisi ohjeistaa tekemään asioita laskettuna KERROKSEN alusta. Näin myös pyöröpuikolla neulovat saisivat vain tikutella menemään, eikä tarvitsisi pysähdellä laskemaan että mitä ja missä.


Neuleita lapsille on kuvamaailmaltaan herkullinen teos, ja neuleet on toteutettu niin herkullisista langoista että neulojan suu napsaa! Taiton puolesta pidän kuitenkin enemmän sen edeltäjästä, Neulekirjasta. Tässä uudessa teoksessa osa ohjeista alkaa keskeltä aukeamaa, ja otsikot ovat niin pieniä että nopealla selailulla osa malleista jää huomaamatta.

Lisäksi mielestäni jokaisessa ohjeessa pitäisi ehdottomasti olla kaavakuva, varsinkin jos kyse on jostain perusneuleesta poikkeavasta mallista. Aloitin huhtikuussa neulomaan Iirikselle Bébéä. Kirjassa olevan yhden ainoan kuvansa perusteella se saattoi olla mitä vain unipussin ja peiton väliltä, ja kaavakuvan puuttuessa lopputulos jäikin hämärän peittoon. Neule ei ikinä valmistunut, kun huomasin että lankaa oli liian vähän ja purin koko hönnän. Jos ohjeessa olisi ollut kaavakuva, olisin kokeneena neulojana voinut muokata mallia sen verran että olisin saanut lankani riittämään, nyt en tiennyt mistä kohdasta olisin voinut nipistää silmukoita tai kerroksia vähemmäksi.

Kirjassa on onneksi monta suloista ja käytännöllisen oloista neuletta, ja olen tyytyväinen että sen hankin. Aion toteuttaa ainakin Siirin ja Myyrän.

Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, Lilja oli tyytyväinen sukkiinsa. Kuvaus sen sijaan oli ihan tylsää, kun äiti kielsi hyppimästä.


Jo toinen postaus samassa kuussa, rasti seinään! Täältä vielä noustaan...

perjantai 1. elokuuta 2014

Ei heikkohermoisille!

Tuli neulottua niin säväkkä huivi että se imee ympäristöstäkin värit. Eikä vain neulottua, lankakin tuli kehrättyä! 

 

Mutta aloitetaanpas alusta. Tämä tarina alkoi niinkin kauan kuin 1,5 vuotta sitten, jolloin Kierot Puikot 2013 -retriitissä bongasin kirppispöydästä riemastuttavan värisen topsin polwarthia, ja sain sen omakseni muutamaa lankavyyhtiä vastaan. Värin nimi olikin sopivasti 'exhilaration'.


Paria kuukautta myöhemmin toin kotiin uuden ystäväni Lyylin! Sopivaa "harjoituskuitua" laatikoista etsiskellessä tämä sattui ekana silmään (auts mikä väriyhdistelmä) ja pääsi kehruuseen. En halunnu ottaa riskiä et oisin treenaillessa pilannut jonkun ihanimmista topseista... Pitsikehrä käytössä poljeskelin menemään ohutta säiettä, yrittämättä mitenkään mätsätä tai laskea värien kulkua, annoin vaan mennä!


Harkitsin hetken ketjukertausta, mutta en oikeastaan halunnut epämääräisesti raidoittuvaa lankaa. Siispä kahdeksi säikeeksi! Kehruu ja kertaus tapahtuivat siis viime kesänä.


Tämä järkyttävä lanka saikin sitten odotella jokusen tovin puikoille pääsyä!


Nyt kesäkuussa miusta tuntui että puikoille täytyy saada jotain uutta. Mihinkään kovin älylliseen neulontaan ei sillä hetkellä löytynyt valmiuksia (eikä muuten löydy vieläkään...), joten langassa piti olla sitä jotain. Ja tässähän on, vai mitä? (Se jokin on ehkä kyky aiheuttaa päänsärkyä.) 

Kyselin suomalaisten kehrääjien ryhmässä Ravelryssa hyviä vinkkejä helppoihin huivimalleihin, joita voi neuloa niin pitkään kuin lankaa riittää, ja joku ehdotti tätä langanvenyttäjää. Ohje on maksullinen, mutta sattumalta olin napannut sen kirjastooni talvella jonkin alekampanjan aikana ilmaiseksi. Joten ei kun neulomaan!

 

 Järkytys

Lanka: Kaksisäikeiseksi kehrätty Greenwood Fiberworks Polwarth roving (100% villaa)
Menekki: 86 g
Puikot: 4 mm Knit Pro

Enpä sitten kuitenkaan jaksanut neuloa niin kauan kuin lankaa riitti, huivista olisi tullut iiiiiiiiso. Ja on se nytkin pitkä, yläreunan pituus on yli kaksi metriä. 

Neulomisokemus oli yllättävän miellyttävä! Ylikierteisiä kohtia ei juurikaan ollut ja langan paksuus ei heitellyt valtavasti. Hyvä minä! Ensi kerralla täytyy tosin muistaa laskea metrit, miulla ei ole aavistustakaan langan spekseistä. Ohutta se on, ehkä light fingeringia? En myöskään ole koskenut rukkiin niin pitkään aikaan, että kaikki on opeteltava uudestaan, kun miulla on taas joskus aikaa kehruuksille... 

Ohjekin oli tosiaan pätevä, juuri sopiva silloin kun lankaa on käytössä rajallinen määrä, ja se kaikki halutaan käyttää. Miulle kyllä nyt jäi vielä viitisenkymmentä grammaa, mihin ihmeeseen mie sen työnnän?



Ja väristä en sano enää yhtään mitään.