tiistai 26. tammikuuta 2016

Kelohonka

Mysteerihuivi. Tulipahan neulottua.


 Marraskuun masennushuivi

mysteerihuiviklubi yhteistyössä Titityyn kanssa
Lanka: Louhittaren Luolan Tuulen Tytär 
(100% merinovillaa) väreissä havu ja kelo
Menekki: 172 g
Puikot: 4 mm

Osallistuin siis syssyllä Titityyn ja Veera Välimäen mysteerihuiviklubiin, jossa neulottiin viikon välein ilmestyvien ohjeenosien perusteella huivi. Simppeliä.

Lanka ja ohje tilattiin Titityystä, ja mie päätin kerrankin olla seuraamatta vaistojani (jotka käskevät ottaa kaikkein ihanimmat eli kirkkaimmat värit), vaan sukeltaa huivilaatikkoon ja ihan oikeasti miettiä, minkä väristä huivia tarvitsisin. Kävi ilmi, että yksi suosikkipipoistani (vihreä sellainen) kaipasi selvästi kaverikseen saman värimaailman huivia. Valitsin siis syvän havunvihreän, ja kauniin monisävyisen kelonharmaan. VIRHE.


Langat erillisinä yksilöinä olivat mitä hienoimmat, mutta tässä kokonaisuudessa ne saavat miussa aikaan blaah-reaktion. Huomasin tämän jo pari ekaa kerrosta neulottuani, ja nyt jälkiviisaana miun ois pitänyt purkaa aloitus heti, ja ottaa varastosta siellä majaileva Tuulen Tytär Villiviini-värissä. Kaunis viininpunainen olisi sopinut kumman tahansa, sekä Kelon että Havun kaveriksi. Mutta ei, enhän mie toki niin viisas ollut. Tämän masentavan lipareen sijaan miulla vois nyt olla vaikka upea punavihreä huivi...

Projektin (hitaasti) edetessä havaitsin myös, että monisävyinen lanka ainaoikeana neulepintana ei näytä miun silmään kauniilta. Tämä koskee nimen omaan tuota Keloa huivini osalta. Ainaoikea on muutenkin sellaista hyppelehtivää, en kaipaa siihen jatkuvasti vaihtuvia sävyjä. Sileässä neuleessa semisolidit langat ovat upeita, mutta enää en niitä tule käyttämään tällaisissa pinnoissa.


Ja sitten mallista. Huivin muoto raidoituksineen on hyvin tunnusomaista Välimäkeä, taattua laatua. Neulominen oli mukavaa ja isiiä, KUNNES.

Jos maksan neuleohjeesta, oletan että minun ei tarvitse neuloessa laskea tai suunnitella muuta kuin kerroksia ja silmukoita, ja voin vain painatella menemään siten kun ohje käskee. Näin on ollut kaikissa aiemmin neulomissani Veeran malleissa. Siksi olinkin hyvin äkeissäni, kun reunaosioon päästessäni tuli stoppi. Ensiksikin, pääosan viimeisillä kerroksilla ei muka ollut väliä, kuinka monta silmukkaa kerroksella olisi. Ohje jopa kehotti neulomaan viimeistä pääväriosiota vaikka niin pitkään kuin lanka riittäisi. Uskoin ohjetta, ja neuloin Kelon loppuun. VIRHE.

Sillä oli nimittäin todella suuri merkitys reunusta neulottaessa, kuinka monta silmukkaa viimeisellä kerroksella oli. Reunuksessa oli selkeä mallikerta, joka piti saada neulottua kokonaisena x kertaa huivin reunaan samalla silmukoita reunasta päätellen. Tämäpä ei käynytkään helposti, jos silmukat eivät olleet jaollisia mallikerran kerroksilla. Niinpä jouduin viime metreillä ikäänkuin venyttämään viimeistä reunasakaraa. Ohje kyllä mainitsi, että jos silmukat eivät mene tasan, pitäisi reunasilmukoita pääteltäessä ottaa kahden silmukan sijasta vain yksi kerrallaan käsittelyyn. Tämä olisi vaatinut aika paljon matematiikkaa, kun olisi pitänyt ennen reunuksen aloitusta laskea pääteltävät silmukat, mallikertojen ja kerrosten määrä, jakaa silmukat tasaisesti eri mallikerroille jne jne.

Ahdistuin tästä flopista niin, että huivi lepäsi monta viikkoa joulukuusta tammikuuhun, ennen kuin olin toipunut ketutuksesta (joka tosin johtui osaksi epäonnistuneista värivalinnoista) sen verran että pystyin tarttumaan siihen jälleen.


Fiilis on justiinsa tuo postauksen aloittanut "tulipahan neulottua". Enpä tiiä tuleeko käytettyä, huivin hyvät puolet ovat sen jumalainen pehmeys ja mukavan iso koko. Onhan sekin parempi kuin ei mitään.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Kahdesti neulottu

Valmistuipas kerrankin jotain sään mukaista vaatetusta, paksulankatakki juuri parahiksi paukkupakkasille! Tällä uusi neulevuosi avautuu komeasti.

 
Punahilkka

Malli: Bridget Hoodie / Carol Feller, Knitscene Fall 2012
Lanka: Pirtin Kehräämön karstalanka tex 220 x5 (100 % villaa) koe-erästä.
Menekki: 691 g M/L -koon takkiin
Puikot: 7 mm


Postauksessa ennen joulua kerroin epäonnistuneesta takintekeleestä. Oli seitsemän vyyhtiä tömäkkää villaa joka tahtoi takiksi, mutta en millään löytänyt sopivaa mallia. Aloittelin Suvi Simolan Juulia, ja neuloin Veera Välimäen Comfort Cardin lähes valmiiksi, ennen kuin uskoin ettei lanka riitä haluamaani takkiin. Yllättävän vähän löytyy malleja paksusta langasta ylhäältä alas neulotuille takeille! Tai ainakaan sellaisille johon riittäisi vaivaiset 700 grammaa... Jo epätoivoon vaipuneena silmiini sattui vihdoin sopiva malli muutaman vuoden takaisesta Knitscene -lehdestä. Tämä huppari aloitettiin kyllä alareunasta, mutta ohjeen mukaan lankani metrit riittäisivät ohjeen isoimpaankin kokoon, joten rohkenin pistää takin puikoille. Ja hyvin siinä sitten kävikin kuten kuvista näkyy!


 Aloitin neuleen M-koon silmukoilla, mutta tein etureunan lisäyksiä kunnes pääsin L-koon silmukkamääriin. Neuletiheyteni oli hieman ohjetta tiiviimpi, joten mittaillen ja laskeskellen neuloin takin kahden koon väliltä. Miehusta neulottiin ensin kainaloihin asti ja jätettiin odottamaan, seuraavaksi neulottiin hihat, ja yhdistettiin viimein kaikki samalle puikoille kainaloiden kohdalla ja posotettiin menemään saumattomasti loppuun saakka. 

Kainalon alle ei ohjeessa jätetty silmukoita lainkaan, mutta mie tein lisäyksiä sen verran enemmän että sinne jäi muutaman silmukan vara. Kokemukseni mukaan näin neule on tilavampi käsivarren alta ja istuu paremmin, eikä kinnaa päällä. Raglan-kavennukset tein ohjetta kapeammalla "nauhalla", koska se näytti mielestäni näin paksussa langassa muutoin liian leveältä. Hupun tein silmukalleen ohjeen mukaan, ja nyt toivon etten olisi. Huppu on hivenen liian pitkä, ja se ei ole mielestäni tarpeeksi "syvä", eli sitä ei siis saa vedettyä tarpeeksi syvälle päähän.


Lanka on taannoin Pirtin Kehräämöstä ostamaani paksua karstalankaa, koe-erää jossa sadan gramman vyyhdissä on noin 100 metriä. Karstalankojen tapaan tämäkin oli karkeaa ja suorastaa tikkuista, mutta tehokkaan kastelun ja kuivatuksen jälkeen se pehmeni ja rentoutui, sekä hieman pörhistyikin. Paljaalla iholla tätä ei kyllä kärsisi pitää, mutta eipä ole tarkoituskaan.


Kauniit kiinnityshakaset olen ostanut joskus muinoin ensimmäisellä Karnaluksin reissulla, ja hillonnut nappilaatikon pohjalle Sitä Oikeaa takkia varten. Sopivat tähän kuin nyrkki silmään, eikö vaan! Nämä hakaset onkin miun lempijuttu tässä takissa :) Ja tykkään myös selän palmikkopitsistä, paksulangassa pitsikin saa ihan uuden, rouhean ilmeen.



Joskus näköjään kannattaa neuloa vaate useamman kerran!


Kiitos Niinalle pakkasessa hytisemisestä kameran kanssa :)

maanantai 4. tammikuuta 2016

Katsaus neulevuoteen 2015

Kyllä kyllä, vielä pitää hoitaa alta pois tämä pakollinen "mitä tulikaan tehtyä"-postaus, että päästään käsiksi uuteen neulevuoteen. Mie kyllä tykkään lukea (ja tehdä) näitä yhteenvetoja, joten täältä pesee.

Kuten arvata saattaa, ihan ei vuoden 2015 langankulutus yltänyt Villaviidakon huippulukemiin.

Neuloin/virkkasin

4 paria sukkia
1 parin kämmekkäitä
2 paitaa/takkia aikuiselle
3 lapsen takkia
1 lapsen mekon
3 huivia/kauluria
2 vauvanpeittoa
2 pipoa/pantaa
1 korin
sekä 1 lelun. 

Yhteensä siis 20 työtä.

Lankaa näihin kului 2700 g. Pohjat! Aiempien vuosien langankulutus on pyörinyt seitsemän ja kahdeksan kilon välillä, huippuvuonna 2011 lankaa käytin peräti 7966 g.

Nojaa, täytyy olla armollinen itselleen... Onneksi tiedän kokemuksesta, että lapsen kasvaessa neulonta-aikaa jää aina vain enemmän ja enemmän.

Tässä pieni kuvakatsaus menneeseen vuoteen.

Aikuisten neuleita:


 Hetty     Nurmilintu     Nadine

Neuleita lapsille:


 Undercover     Tomten     Pitsitakki

Vuonna 2015 
Varsin vaiheikas vuosi siis kuitenkin, vaikka tätä postausta aloittaessa tuntui etten ole saanut mitään aikaiseksi!

Vuonna 2016 aion ainakin neuloa välillä jotain isommallekin tyttärelle, koko viime vuoden neuloin vain pienemmälle! Hups. Aion myös olla ostamatta lankaa hetkeen, kun en näköjään saa noita nykyisiäkään (ehkä 25 kiloa?) neulottua tämän nopempaa.

Tuottoisaa ja idearikasta neulevuotta kaikille lukijoille!