maanantai 17. huhtikuuta 2017

Veriappelsiini tähtisumussa


Kuja kevääseen

Lanka: Wollmeise Pure (100 % merinovillaa) 
väreissä Sanguinella ja Sternschnuppe
Menekki: 495 g kokoon L
Puikot: 3 & 3,5 mm

Kevätmekko valmistui keväthangille, lunta on täällä Pohjois-Savossa vielä melkoisesti. Just ja just kotitalon seinänvierustoilla maa paistaa. Kuvat on otettu ystäväni Heidin upeassa pihapiirissä, kiitos vielä kuvausavusta!


Veera Välimäki tuntuu olevan miun neulevuoden pääsuunnittelija, edellinenkin isompi valmistunut neuleeni, Downtown Block, oli hänen käsialaansa. Haitanneeko tuo, voihan sitä Suomen juhlavuonna valita vähän useammin kotimaisten suunnittelijoiden malleja ;)

Laneway on taattua Veera-laatua: kaunis, hieman väljä muotoilu, taskut ja raitoja! Ne taskut jätin kyllä pois, miusta ne oli vähän ylimääräiset laskeutuvassa mekossa, mutta muuten neuloin aika lailla ohjeen mukaan. No kainaloiden alle taisin lisätä muutaman ylimääräisen silmukan tilaa tuomaan.


Tavoite oli neuloa ihan oikea mekko, sellainen jonka kanssa voisi esiintyä huoletta myös sukkahousuissa. Vähän hirvitti silmukoita päätellessä, että näinköhän Pure kimmoisana lankana tekisi tepposet eikä päästäisikään helmaa venymään haluttuun mittaan. Pelko oli turha, kastelun ja kuivumaan asettelun jälkeen pinnasta tuli tasainen ja neulos laskeutuu upeasti. Mekon painolla on varmasti osuutta asiaan. Kuvia katsellessa mietin, että laskeutuvuus on vähän liiankin hyvä, kun jokainen aluspaidan ryppykin erottuu...

Punaoranssia Sanguinellaa kului vähän vajaat kolme vyyhtiä (á 150 g) ja keltaista Sternschnuppea vain hiven. Tarkoitus oli itse asiassa raidoittaa hihat kokonaan kuten alkuperäisessä mallissa, mutta olin muutaman kerroksen jälkeen jo niin solmussa lankoineni (eihän niitä hihoja nyt toki voi yksi kerrallaan neuloa...) että katkaisin suosiolla raidat ja jatkoin yksivärisenä loppuun. Hyvä tuli näinkin!


Laneway juju on epäsymmetrisessä miehustassa, joka onkin melko ovelan näköinen. Olen tosi tyytyväinen aikaansaannokseeni, tässä kelpaa patsastella tänä viikonloppuna Kierot Puikot 2017 -retriitissä!

Kuvissa mekko näyttää suorastaan loistavan kevään harmaalla taustalla. Tämä ei ole kuvankäsittelyn tulos, vaan värit on oikeasti noin mahtavat. Äkkiä lisää Wollmeisea!

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Ei-sinne-päinkään -kuutiolaukku

Vieläkö joku muka bloggaa viime kesän Jyväskylän neulefestareista? Kyllä vain, mie! Sain nimittäin viimein valmiiksi Molla Millsin kurssilla aloittamani kuutiolaukun. Ei siinä mennytkään kuin kahdeksan kuukautta ja risat.


Kesäkassi 2016 2017 

Malli: Inspiraatio Molla Millsin kurssilta, lopputulos jotain ihan muuta
Lanka: Schachenmayr Catania (100 % puuvillaa) väreissä valkoinen, marine ja kirkas punainen
Menekki: 185 g
Koukku: Clover 3 mm

Itse kassi oli kyllä valmis jo syyskuussa, mutta se sai odotella hihnaa ja vetoketjua eiliseen asti. Ompeluhommissa kuluikin sitten kokonainen tunti, kyllä kannatti lykätä mokomaa hommaa monta kuukautta...


D-lenkit ja papukaijalukotkin hommasin jo  viime vuonna, eli viivästyminen ei ollut tarvikkeista kiinni. Olin ajatellut tehdä hihnan punaisesta, kirppikseltä löytyneestä nahkavyöstä. Siitä ei kuitenkaan saanut siististi niittejä irti, joten ompeloitsin hihnan pohjattomasta kangaskaapistani kaivellusta Finlaysonin Taimi-canvasista. Hihnasta tulikin ihan helmi, olen suorastaan naurettavan ylpeä tästä minimaalisen pienestä ompelutyöstä.


Arvoin pitkään sulkemismetodia, nepparit vai vetoketju? Vetskari vei voiton, koska oikean pituinen sattui löytymään pohjattomasta ompelutarvikelaatikosta, eikä just sillä hetkellä hotsittanu ruveta ompelemaan neppareita kiinni. Hyvä tuli. Vuoria en katsonut laukun tarvitsevan, se on kolmella langalla virkattuna erittäin tukeva ja tiivis.

Taimi kuuluu muuten miun suosikkikuoseihin, meiltä löytyy sitä vähän joka puolelta...


Mutta ne kuutiot. Näettekö niitä missään?

En miekään.

Entä jos ottais pikkasen epäselvän kuvan kaukaa?


Ei auta.

Kuutiottomuus ei ole Molla Millsin ohjeen syytä, eikä se myöskään johdu siitä että valitsin värien paikan poiketen suositellusta. Vasta näitä kuvia plärätessä tajusin, miksi en vaan hahmota kuutioita tuossa kuviossa: sehän on koko kuvio ihan metsässä!

Aloitin laukun kurssilla, virkkasin noin 5 cm, purin pois ja aloitin kotona uudestaan, koska halusin vaihtaa koukun isompaan ja virkata laukkuun pohjan. Ilmeisesti olin kuvitellut osaavani kuutiokuvion kuin vettä vaan ja heittänyt ohjeen mäkeen, koska kuviontoistoistahan puuttuu puolet (eikä ohjetta enää löydy mistään)! Noiden valkoisten "kuution kansien" pitäisi olla joka toisella toistolla puoli askelta sivussa, jotta kuutioiden sivut pääsisivät muodostumaan. Nyt kuviointi on lähinnä epämääräisiä vinoneliöitä.

Uskokaa tai älkää, silti laukku on miusta aika kiva. Cataniaa löytyy pohjattomasta lankalaatikosta niin paljon, että voisin seuraavaksi virkata vaikka reilumman kesäkassin! Oisko vaikka pallokuvioinen, se ei varmaan olis liian haasteellinen tälle mie-mitään-ohjeita-tarvi -neulojalle!


Molla Mills on tänäkin kesänä tulossa Jyväskylän neulefestareille kurssittamaan, ja ainakin pari päivää sitten hänen molemmilla kursseillaan oli vielä paikkoja jäljellä. Suosittelen lämpimästi, Molla on iloinen ja välitön tyyppi! Mie onnistuin saamaan paikat Joji Locatellin paidansuunnittelukurssilta ja Nancy Marchantin edistyneiden briossikurssilta. Mahtava heinäkuinen viikonloppu siis tiedossa!


Viimeinen epätoivoinen yritys kuutioiden löytämiseksi, jos ottais kuvan kaukaa ja tarkentais manuaalina sumeaksi?


Joo ei.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Pyhät oksat pihlajissa


Pyhäiset Marjat

Malli: Pihlaja -lapaset / Lapasesta Lähtöö Savossa -vihkonen, Taito Itä-Suomi
Lanka: Paksu Pirkkalanka (100 % villaa)
Menekki: 111 g ohjeenmukaiseen kokoon
Puikot:  Knit Pro 3 mm & 3,25 mm

Näitä kintaita onkin tehty pitkään ja hartaasti, ja vaikka missä! Tammikuun viimeisenä lauantaina olin Kuopion Taito Shopilla järjestetyssä käsityölauantai-tapahtumassa kirjoneulenäytöksen "esiintyjänä" lapasineni. Paikalla kierteli parin tunnin aikana hurjan paljon väkeä, ja kiinnostusta herätti niin lankojen pitelytapa ja lankajuoksujen sitominen, lankadominanssi, kuin myös tapani neuloa aina ja kaikki pyöröpuikoilla loopaten.


Puhuin suu vaahdossa kirjoneuleista yli kaksi tuntia, ja näytin yhä uudestaan ja uudestaan samat kikat. Ja kylläpä oli hauskaa! Neuloin kyllä siinä selostaessani välillä ihan mitä sattuu, oikean käden lapanen on esimerkiksi jonkin verran kireämpi ranteen kohdalta kuin vasen. Suurimman osan aamupäivästä miun ja pöytäni ympärillä oli kolmen ihmisen paksuinen muuri, yksi kuva sentään tallentui kameraan missä näyn muutenkin kuin päälaen osalta.

Eivät ne ihmismassat sentään vain miuta olleet saapuneet katselemaan, vaan paikalla olivat kässämartat neulomassa pikkuisia suomisukkia, esiteltiin Suomi100-sukkalankaa, ja muitakin työnäytöksiä oli tarjolla. Distant Knitterin blogista voi katsella lisää kuvia tapahtumasta.

Kirjoneulesmalleistaan tutuksi tullut Niina Laitinen oli myös paikalla suuren sukkamäärän kanssa. Hänen esittelypöytänsä oli ihan toisessa päässä Taito Shoppia, joten pääsin sinne jutskailemaan vasta kun olin jo pois lähdössä. Siinä vasta mukava ja helposti lähestyttävä tyyppi, ja mikä määrä ideoista!


Lapasesta lähtöö Savossa -vihkosesta ja sen malleista kerroinkin tarkemmin jo joulun alla tässä postauksessa. Taito Shopissa on nyt tarjolla jokaisesta vihkosen lapasmallista tarvikepaketti ohjeineen, ja lapasohjevihkosia on myös myynnissä. Näiden Pihlajien lisäksi suosikkeihini kuuluvat kannen Norppa-palaset ja hulvattomat kalalapaset ruotokuvioineen. Niiden kimppuun seuraavaksi!


Takaisin Pihlajiin. Se on kuulemma yksi suosituimpia malleja koko lapasvihkosessa, enkä ihmettele. Kauniit, raikkaat värit ja sievä kuvio, ja ovat huomattavasti helpommat toteuttaa miltä näyttävät. 

Ohjeet eivät kyllä ole sieltä kaikkein seikkaperäisimmästä päästä, eli aloittelijalle en lähtisi näitä suosittelemaan. Kokenut neulojahan ei juuri muuta tarvitse kuin kaavion kirjoneuleesta, joka onkin ohjeessa oikein hyvä. Sanalliset ohjeet sen sijaan jättävät aika paljon arvailujen varaan. Miuta tämä ei häirinnyt, ja lapasten neulonta oli suhteellisen sulavaa. Toki olin jatkuvasti tuhannen solmussa lankojeni kanssa, välillä kun kaikki kuusi väriä olivat kerralla neuleessa kiinni... Onnistuin myös katkaisemaan vasemman lapasen peukaloa neuloessa toisen kolmemillisen puikkoni, joten oikea lapanen on neulottu yhdellä kolmemillisellä ja yhdellä kolmekaksvitosella. Ihan samankokoiset tuli, sitä tiukkisrannetta lukuunottamatta.


Leveähän tämä malli on, vähän oli patakinnasolo neuloessa. Varsinkin kun paksua pirkkalankaa kolmosen puikoilla tikuttaessa lopputulos on melkoista peltiä. Hämmästyin kuitenkin Taito Shopilla verratessani omia tekeleitäni kaupan mallilapasiin, miullahan oli huomattavasti sirommat! Olen näihin kyllä erittäin tyytyväinen, tiivis pinta pitää näpit kuivina ja lämpiminä.

Kiitos ystävälle käsien lainasta kuvaustarkoituksiin, kyllä oli taas ohikulkijoilla hauskaa kun emännät yritti pystysuoraa muuria ylös kiipiä...

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Neljätoista nappia

Aloitanpa uuden neulevuoden komeasti takilla, jonka piti kylläkin valmistua vanhan vuoden viimeisenä isona neuleena. Toisin kävi. Vuosi sitten tähän samaan aikaan esittelin hupparitakin, jonka valmistuminen oli myös venähtänyt vuodenvaihteen yli. Tästähän voisi tehdä perinteen!


 Kinda Muddy Cardi

Lanka: Madelinetosh Tosh DK (100% superwash merinoa) värissä Badlands
Menekki: 555 g muokattuun kokoon L
Puikot: 4 mm Knit Pro


Yleensä blogipostausta kirjoittaessani kerron ensin mallista, ohjeesta ja neulekokemuksesta. Nyt teen poikkeuksen ja aloitan langasta, koska se on ehdottomasti tärkein asia tästä projektista puhuttaessa.

Kun nuorempi tytär syntyi lähes kolme vuotta sitten, sain silloisilta opiskelukavereiltani lahjaksi lahjakortin Titityyhyn (ihan paras vauvalahja!). Tilasin kortilla viisi vyyhtiä käsinvärjättyä Madelinetoshin merinoa, kauniissa ruskeanharmaassa värissä nimeltä Badlands. Tarkkaan katsoen vyyhdeistä löytyy myös sinertäviä ja kellertäviä sävyjä, upea värjäys kertakaikkiaan! En ollut tätä ennen raaskinut ostaa näitä arvokkaampia lankoja yksittäisiä vyyhtejä enempää. Sittemmin langanosto-omatuntoni on ilmeisesti kokonaan irtisanoutunut, eikä miulla ole enää mitään vaikeuksia tuhlata investoida laadukkaisiin materiaaleihin.


Ihastuin lankaan niin tulisesti, että se saikin odottaa yli kaksi vuotta arvoistaan neulemallia. Tähtäimessä oli takki, jossa tapahtusi jotain, mutta ei liikaa. Ainaoikeaa ei saisi olla, eikä pitsiä tai palmikkoja ylenmäärin. Sileääkin pintaa pitäisi mallista löytyä, mutta täysin sileä perustakki oli ehdottomasti poissa laskuista.

Vihdoin viime syksynä ohje ja malli kohtasivat! Downtown Block -takin ohje oli viihtynyt neulejonossani jo vuosia, tarkemmin syyskuusta 2012. Kätevä tuo Ravelryn kirjasto, paljastaa kaikki vaietut salaisuudet... Kyseessä on tosiasiassa tyköistuva, pitkähihainen ja lantiolle yltävä perustakki, jonka juju on joustinneuleisessa miehustassa. Olen meinannut aloittaa tämän milloin mistäkin langasta, mutta jostain syystä en ollut ikinä ryhtynyt tuumasta toimeen, ennen kuin nyt!


Ja kyllä kannattikin pantata ohjetta melkein viisi vuotta ja hillota lankoja lähes kolme vuotta, tämä yhdistelmä on todellakin ment to be! Aloittaessani olin kyllä ajatellut neuloa takin ohjeen mukaan pitkähihaiseksi ja vähän vyötärön yli yltäväksi, mutta neuleen edetessä päässäni muodostui selkeä kuva pitkästä, lyhythihaisesta ja liivimäisestä neuletakista, just sellaista vaatekaappini kaipaisi.


Downtown Block aloitetaan tuttuun tapaan pääntieltä, muotoillaan hieman korkeammaksi niskasta, ja posotellaan menemään raglanlisäysten kera kunnes on aika erottaa hihat miehustasta. Jätin hihasilmukat odottamaan, neuloin käsillä olevan vyyhdin loppuun, tikuttelin välissä pienet hihat, ja neuloin lopulla langalla helmaa niin pitkäksi kuin mahdollista. Neuloin kyllä vähän liiankin pitkälle jos tarkkoja ollaan, lanka loppui päättelykerroksella 30 silmukkaa ennen loppua. Purin toisesta hihasta vähän, ja päättelin helman silmukat loppuun. En jaksanut enää purkaa toista hihaa saman mittaiseksi, joten jompikumpi hihoista on nyt yhden kerroksen pitempi kuin toinen (en edes muista kumpi, eikä se käytössä näy). Valmis neule painoi ilman nappeja komeat 555 g, eli tuhteja vyyhtejä olin saanut!


Ohjetta en seurannut oikeastaan enää kaarrokkeen jälkeen, ohjeen mukaan kierretty joustin olisi nimittäin vaihdettu sileään neuleeseen jo kainaloiden kohdalla. Miun mielestä sitä piti ehdottomasti jatkaa rinnan alapuolelle oikeanlaisen muodon aikaansaamiseksi, joten niin tein. Neuloskelin myös vyötärömuotoiluja oman makuni mukaan, ja lantiolle tuli lisättyä roimasti leveyttä. Taattua Veera-laatua ohje kuitenkin oli, voin suositella!

Katse ihmettelemään pysähtyneille ohikulkijoille :D

Vähän hirvitti, että tuli neulottua liian nafti takki, päätelty ja napitettu neule näytti nimittäin hyvin hyvin kapealta. Olin valmistautunut ankaraan pingotukseen, mutta kastelu ja mittoihin kuivumaan asettelu riittivät mainiosti. Takki sopii kuin mittatilaustyö (mikäpä muukaan), vaikka joissain kuvissa näköjään napit näyttävät olevan sinkeällä. Totuus on toinen, takki nimittäin istuu kivasti, ei kiristä tai purista! Nappilistan näennäinen irvistely johtunee sen joustinneuleesta, herää kysymys onko joustinneule paras vaihtoehto nappilistan pohjaksi?


Kyllä, eilen paistoi pirtsakka pakkasaurinko, ihan häikäisi! Kiitokset kaverille kuvausavusta, aika kivoja otoksia ensikertalaiselta :) (Ensi kerralla valitaan paikka, jossa taustalta ei löydy yllättäviä voimajohtoja, ja ohikulkijoita on vähemmän, Tuusniemellä ei olla totuttu haustausmaan aidoilla kävelijöihin.) Kesällä suorassa auringonpaisteessa neulekuvaaminen ei välttämättä ole hyvä idea, mutta tämä harvinainen talviauringon pilkahdus mahdollisti langan kauniin sävyn vangitsemisen jokuseen kuvaan. Huraa!

Miulla on uusi luottoneule, tätä olen käyttänyt valmistumisesta lähtien joka päivä. Huraa!

perjantai 13. tammikuuta 2017

Katsaus neulevuoteen 2016

Perjantai 13.päivä, mikä mainio päivä kiusata lukijoita kollaaseilla! On siis aika jo perinteeksi muodostuneen Villaviidakon vuosikatsauksen.

Kaikki muuthan tekivät katsauksensa jo kaksi viikkoa sitten vuoden vaihtuessa, mutta viis siitä. En kykene bloggaamaan uusista valmistuneista neuleista, ennen kun edellinen vuosi on virallisesti saanut päätöksensä.

Vuonna 2016 valmistui puikoillani ja koukullani yhteensä 18 työtä:

2 neuletakkia aikuisen koossa
4 huivia
4 paria sukkia
3 pipoa
1 mekko lapsen koossa
1 paita lapsen koossa
2 paria lapasia
sekä 1 Barbin takki

Lukumäärä ei päätä huimaa, mutta sainpahan näihin kulumaan kuitenkin 3235 g lankaa.

Vertailun vuoksi tilastotietoa edellisiltä vuosilta:

v. 2011: Valmiita töitä 86 kpl, langankulutus 7966 g
v. 2012: Valmiita töitä 70 kpl, langankulutus 7780 g
v. 2013: Valmiita töitä 56 kpl, langankulutus 7443 g
v. 2014: Valmiita töitä 41 kpl, langankulutus 4049 g
v. 2015: Valmiita töitä 20 kpl, langankulutus 2700 g

Valmistuneiden neuleiden määrä on pudonnut radikaalisti, mutta kenties voisi toivoa laadun edes nousseen? :D Tilastossa näkyy selvä notkahdus siinä kohtaa, kun perheeseen syntyi toinen ipana kesken vuoden 2014. Pientä elpymistä on jo onneksi havaittavissa langankulutuksessa, neuleaikaa alkaa jäädä jo enemmän! Tosin iso osa tästä vapautuneesta ajasta on loppuvuodesta kulunut erilaisten neulekurssien ja kerhojen suunnittelun parissa.

Valmistuneiden töiden pienestä lukumäärästä johtuen kokosin vain kolme pientä kollaasia.

Ensiksi viime vuoden suurimpia neuleita:


Seuraavaksi pari suosikkia pienemmistä neuleista:


Joitain neuleita ohjeineen onnistuin myös suunnittelemaan: 

Yksi Kässäkerho Pompom:ille suunnittelemani neulemalli valmistui myös syksyllä, mutta ohje ei ehtiny nähdä päivänvaloa ennen vuodenvaihdetta kaavionkirjoitusongelmien vuoksi. Ehkä se piakkoin onnistuu. Nuo järkyttävän väriset varpaista varteen -sukat eivät varsinaisesti ole uusi malli, vaan kirjoittamani perussukkaohje kärjestä aloitettavia sukkia varten. Mainitsinkin jo syksyllä, että aloitin työskentelyn  Kuopion Kansalaisopiston sivutoimisena tuntiopettajana. Viime syksynä suunnittelin ja ohjasin Sukat uudella tekniikalla -kurssin, jota varten kirjoitin yleispätevän sukkaohjeen kolmelle langanpaksuudelle.

Ommellut olen vuonna 2016 huimia määriä verrattuna aiempaan, pääasiassa lapsille: paitoja, mekkoja, tunikoita, housuja. Joitakin luomuksia pääsi blogiin asti, mutta olen nyt päättänyt etten jokaista ompelusta tänne kuvaa ja raportoi. Pysyköön Villaviidakko neuleblogina, sen alueen mie parhaiten tunnen. No ehkä joku erityisen hyvin onnistunut ompelus joskus saattaa jossain vilahtaa...

Vuoden kohokohtia olivat ehdottomasti totuttuun tapaan Kierot Puikot -neuleretriitti huhtikuussa, ja uutuutena Jyväskylän neulefestarit heinäkuussa. Neulevuoden kruunasi lokakuun lopulla PomPomin superviikonloppu Kuopiossa, mahtavuutta! Osallistuin myös ensimmäistä kertaa Tour-de-Sockille, mutta laihoin tuloksen :D

Vuonna 2016 pääsin vihdoin (vaikkakin osa-aikaisesti) tekemään unelmatyötäni: suunnittelemaan, opettamaan ja ohjaamaan neulomista erilaisilla pidemmillä ja lyhyemmillä kursseilla ja kerhoissa. Suurin toiveeni ja tavoitteeni on vielä jonain päivänä saada neulesuunnittelusta ja -ohjaamisesta itselleni kokoaikatyö, ja nyt pikkuhiljaa on oikeasti alkanut tuntumaan siltä, että se vielä jonain päivänä on mahdollista!

Jo alkaneelle neulevuodelle 2017 asetan tavoitteeksi neuloa yli 4 kg lankaa! Muuta en lupaa, katsotaan mitä uusi vuosi tuo tullessaan :)

lauantai 7. tammikuuta 2017

Sylvian jouluhuivi


Vanhan vuoden viimeinen valmistunut neule esille vielä, ennen uusiin haasteisiin siirtymistä!


Sylvian jouluhuivi

Lanka: Ohut Pirkkalanka (100 % villaa)
Menekki: 176 g
Puikot: 4,5 mm Knit Pro

Monien, monien muiden neulojien tavoin, miekin tikuttelin itselleni joulukuussa mysteerihuivia suomalaisesta villasta. Tukuwoolin sijaan valitsin puikoilleni vanhempaa kotimaista tuotantoa, Pirkkalankaa. Tarkalleen ottaen harmaa, tummanvihreä ja oranssi ovat vanhaa, vielä Suomessa valmistettua Pirkkaa jo edesmenneen isänäitini varastoista. Punaisen ja harmaan ostin tätä huivia varten, enkä ole löytänyt mistään tietoa, mikä on langan nykyinen valmistusmaa. Vuosikertalankojen ansiosta tällä huivilla on jo sinänsä tunnearvoa, ja tulihan tästä aika jouluisesta väriyhdistelmästä ihan mukavan näköinenkin!


Satakieli oli mainio mysteeriohje: Uusi pätkä ohjetta ilmestyi joka toinen päivä, ja se oli niin lyhyt ettei neulomisessa jäänyt pahasti jälkeen, vaikkei olisi joka vihjettä ehtinyt heti sen ilmestyttyä aloittaa. Mie harvoin olen ensimmäisten joukossa saamassa mysteerineuleita valmiiksi, nytkin meni viikon verran viimeisen ohjepätkän ilmestymisestä silmukoiden päättelyyn. 

Valitsin kahdesta päättelyvaihtoehdosta romanttisen nirkkopäättelyn, mutta hupsheijjaa taisin löysäillä vähän, kun nyppyni muistuttavan roikkuvia matosia :D Jäi näemmä löysäilyvaihde päälle huivin reunoista, tarkoituksella yritän neuloa aina tämän mallisissa huiveissa kerroksen ensimmäiset silmukat mahdollisimman väljästi, jotta saan lopuksi huivin yläreunan pingotettua niin leveäksi kuin mahdollista. Leveä tästä tulikin, siipiväli on suunnilleen kaksi metriä! Hieman karhea Pirkkalankakin pehmeni suloisesti kastelun seurauksena, ja ilmava huivi kuivui pingotusalustoilla hetkessä.


Lämpimän ilmavalle villahuiville onkin viime päivinä ollut tarvetta, ylemmän kuvan ottohetkellä pakkanen hipoi kolmeakymmentä astetta (siitä bloggaajan hivenen hyinen katse). Kovin tyytyväinen olen tähän huiviini, ja voin lämpimästi suositella niin sitä, kuin muitakin Heidi Alanderin huivimalleja!