maanantai 31. heinäkuuta 2017

Sukkakisan starttihait

Tour de Sock, vuoden odotetuin sukanneulontakisa on taas alkanut. Olen mukana toista kertaa, kuopiolaisten kalakukkoneulojien rentoilujoukkueessa. Tiimimme motto on: "suatanpa neuloa tai sitten en". Eli neulotaan jos huvittaa, tyhmiä malleja ei oo pakko neuloa eikä kukaan suutu :D

Kisan ensimmäinen etappi on jo neulottu, ja toinen on hyvässä vauhdissa. Eka malli oli ihan jees (eli ei liiallista kikkailua) joten lähdin puikot suihkien matkaan kun sopiva hetki tuli. Miun suihkiminen tosin ei ollut mitään verrattuna useisiin satoihin muihin kilpailijoihin, saavutin peräti sijan 424.


TDS Stage 1: Huihai

Lanka: Hopeasäie Basic värissä Sade sekä
Roosa Nauha sukkalanka possunvärisenä
Menekki: 66 g S-kokoon
Puikot: 2,5 mm Knit Pro

Alkuun sukkamalli vaikutti suorastaan pelottavan simppeliltä, kärkialoitus ja hauska hainevä-mallineule. Mutta kuten Tour de sockissa yleensäkin, oli tässäkin mallissa jotain ylimääräistä ja lähes järjetöntä hässäkkää odotettavissa, kuten kuvasta näkyy. Ei tehty jälkijättöistä kantapäätä, vaan jälkijättöinen varsi. Toooodella järkevää. Tämä piti tietenkin todistaa tuomareille ottamalla välivaiheesta kuva, kun sukat näyttivät neulotuilta piirakoilta:  


Pöljää neulontajärjestystä lukuun ottamatta sukat olivat sujuvaa neulottavaa. Jouduin tosin purkamaan varresta yhden mallikerran, kun luin ilmeisesti ohjetta väsyneenä väärästä kohdasta tai väärinpäin.

Sukat sain kuvattua vain näin tylsästi litteänä, koska tämän loisteliaan rakenteen ansiosta sukat eivät mahdu miun jalkaan, vaikka neuloin sallittuja lisäkerroksia antamaan kantapäälle lisää korkeutta. Varsi ja jalkaterä sopivat kyllä mainiosti, mutta kantapään kohdalta kiristää kuin hirttosilmukka.


Langaksi nappasin helposti saatavilla olevat keräset eli edellisen postauksen huivin jämät, Hopeasäiettä ja Roosa Nauha lankaa. Kuvittelin saavani Hopeasäikeen käytöstä kisaan sponsoripisteitä, mutta se olikin juuri ehtinyt poistua sponsorilistalta ennen kisan alkua. Mutta oli se ihana väri, ai että. Lanka loppui kaksi kerrosta ennen aikojaan, jatkoin jollakin sinisävyisellä jämällä loppuun.


Seuraava etappi kisassa alkoi viime tiistaina, ja päättyy jo kolmen päivän kuluttua. Olen siinä jo auttamattomasti jäljessä, mutta malli on niin upea, että nämä kyllä neulon riemusta kiljuen loppuun vaikka viikon muita jäljessä.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Festarilakana

Kesän odotetuin viikonloppu on nyt takanapäin, ja ai että se olikin just niin mainio kuin olla saattaa! Jyväskylän kesän neulefestarit 2017 oli täynnä neuleystäviä, kursseja, lankaa, herkkuja, ja vielä vähän lankaa, Toivola vanha piha suorastaan pursuili toinen toistaan houkuttelevampia ihanuuksia.






Huomioita lankamarkkinoilta:
- Sukkalankut näyttävät nousseen hitiksi, niitä oli herkullisesti esillä useamman kotimaisen värjärin pöydällä
- Useammalta myyjältä löytyi myös mohairsilkkiä tai muuta pörhelöistä lankaa, viime vuonna ei tod ollut! Varsinkin seuraavan kuvan Louhittaren Luolan Auterettaret (alpakkasekoitepörhinkäiset) jäivät vähän kutkuttelemaan...
- Kaikenlaiset gradientit pitkillä liu'uilla näkyivät olevan myös kovassa huudossa, ja niitä pompahteleekin jatkuvasti esiin festariostoksia esittelevissä instagram-kuvissa.

Miun festariostokset olivat tänä vuonna varsin maltilliset, niitä pääsee katselemaan blogin oikean sivupalkin kautta instagram-tililtäni, käytän nimimerkkiä emmakar.


Neulefestareita varten täytyy tietysti neuloa varta vasten jotain uutta!

Tapani mukaan mie olin ajoissa liikkeellä neuleineni, eli päättelin virallisen festarineuleeni langat edellisenä iltana, ja pingotin sekä kuivatin sen kuumassa saunassa. Ja kylläpä olikin aamulla sileä ja kuuma :D


Summer Shlanket

Lanka: Roosa Nauha sukkalanka vaaleanpunaisena, Hopeasäie Basic sinisävyisenä,
Itse värjätty kirjava sukkalankku, Lanitium ex Machina perussukkalanka värissä Dragonfly,
sekä Väinämöinen värissä Daalia
Menekki: 360 g
Puikot: 4 mm


Uskaltauduin pitkästä aikaa osallistumaan mysteerikalisteluun, kun tämä Joji Locatellin suunnitteleman huivin neulonta ajoittui niin sopivasti ajalle ennen festareita: ohje julkaistiin viidessä osassa, joista viimeinen noin kuukautta ennen festareita kesäkuun puolivälissä. Arvelin ehtiväni tikuttaa huivin valmiiksi ennen asettamaani deadlinea, ja täten päästä huivin kanssa morjenstamaan sen suunnittelijaa Jyväskylään. Ja onnistuin kuin onnistuinkin!


Huivin nimi Starting Point eli "aloituspiste" on sikäli ovela, että äkkiseltään on vaikea nähdä mistä huivin neulominen on aloitettu. Ei suinkaan huivin keskeltä, kuten voisi helposti arvata, vaan huivi aloitettiin samanaikaisesti molemmista päistä, ja ohjeen viimeinen osa yhdisti nämä kaksi täsmälleen samanlaisiksi neulottua kappaletta. Ovelaa! Tosin oli aika ajoin hieman turhauttavaa neuloa sama ohjeen osa aina kahdesti...

En muista olenko ikinä neulonut mitään näin isoa asiaa, joka ei olisi peitto! Tämä on oiva malliesimerkki "shlanketista", eli blanketin ja shawlin välimuodosta.


Mysteereihin värien valinta on mielestäni se paras, mutta samalla kamalin osa. Kun ei tiedä mitä tuleman pitää, saattaa värivalinta mennä täysin metsään (kuten edellisen kerran miulle kävi mysteerineulontaan osallistuessani). Tähän maliin värejä piti osata valita peräti viisi, ja nyt onneksi onnistuin ihan mukavasti, joskin festareilla näin monta hienompaa huivia kuin omani! Katsokaa vaikka:


Kuvassa takarivissä oikeanpuolimmaisena itse suunnittelija, joka oli saapunut Jyväskylään opettamaan useita kursseja viikonlopun aikana. Itse osallistuin Approach to Sweater Design -kurssille, jossa Joji opetti meille mm. kokosarjoitusta ja kertoi omasta neuleidensuunnitteluprosessistaan. Kurssin jälkeen piti tietysti kiitokseksi kääräistä Joji hänen suunnittelemansa huivin lämpimään syleilyyn!


Osallistuin myös haastavalle Nancy Marchantin Grab Bag of Brioche Techniques -kurssille, jossa opeteltiin kaksivärisen briossin kääntelyä ja vääntelyä. Hyvin mielenkiintoinen kurssi sekin, josta kerron lisää jos/kun kurssilla saamani malli-idea realisoituu ;)

Parasta festareilla on uusien ja vanhojen neuleystävien kohtaaminen! Matkaseuralaiseni Niinan blogista voi katsella kasapäin kauniita fiiliskuvia ja lukea lisää viikonlopusta, yhdyn täysin hänen jokaiseen lauseeseensa. Kiitos myös huivikuvista :)